Tekemistä Lohjalla

summer

Kesä käy kuumimillaan ja suurimmalla osalla kesälomat ovat vielä edessä päin. Tästäpä syystä ajattelin kirjoittaa, millaisia kesäajan tapahtumia Lohjalla on tänä vuonna. Lohjalla siis tekemistä riittää niin aikuisille, lapsille kuin myös vaikka koko perheellekin.

Taiteen ystäville on luvassa joka kuukausi vaihtuva näyttely, Lohjan pääkirjaston aulassa. Kesäkuussa kyseinen näyttely on valokuvanäyttely Hiiden opiston kurssin ideasta näyttelyyn pohjalta. Heinäkuussa näemme Vihdin kameraseuran huikean valokuvanäyttelyn sekä vielä elokuussa on näyttely, josta löytyy Hiiden opiston sekatekniikan kurssilaisten näyttely. Kyseisen mahtavan tapahtuman, jonne voi mennä ihailemaan huikeaa taidetta on järjestänyt Lohjan kaupunki.

  1. kesäkuuta ja 1. heinäkuuta välisenä aikana on Lohjalla mahdollista tutustua lohjan kolmen hehtaarin puupuistoon. Tämä on mahtava paikka viedä lapset vaikka opettavaiselle tutkimusmatkalle. Kyseiseen puistoon voi jopa saada opastetunkierroksen, mikäli kiinnostusta sellaiselle löytyy.

Lohjan tori on myös avoinna 29. kesäkuuta sekä 1. heinäkuuta välisenä aikana, siellä voit vaikka käydä pistääntymässä kahvilla tai kurkistamassa heidän huikeat iltatorin esiintyjät, joiksi ovat valikoituneet tänä vuonna Poets of the Fall sekä Lucas.

summer

Lisäksi Vaahterateatteri esittää: Kuin kekäle kädessä esitys. Tapahtuma ajankohtana kyseiselle teatteriesitykselle on 30. kesäkuuta – 1. heinäkuuta. Kyseinen esitys on ottanut vaikutteita Eeva Joenpellon kirjasta. Kyseinen teatteri-esitys on siis dramatisoitu versio kyseisestä kirjasta. Esitystä voi seurata 7. heinäkuuta asti. Tätä kannattaa siis harkita!

Vivamon kirpputori Kirppu ja Kirja avoinna on myös kesäisin, nyt on siis oiva tilaisuus suorittaa suursiivous kotona ja ottaa asiakseen viedä vaatteita ja vanhoja tavaroita kierrätykseen tai mikäli kokee, että tarvitsee uutta kotiin tai vaatteeksi itselleen, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa kirpputorin rutkasti vaihtelevaan tarjontaan. Kyseiseltä kirpputorilta siis hyväkuntoisia vaatteita, liinavaatteita sekä astioita edullisin hinnoin.

Töllin mylly on avoinna kävijöille keskiviikkoisin sekä lauantaisin kesäaikaan. Kyseessä on elävä museo, joka tarjoaa elämyksen tutustua omakohtaisesti siihen miten vilja muuttuukaan terveelliseksi raaka -aineeksi. Töllin mylly onkin yksi harvoista Uudellamaalla sijaitsevista toiminnassa olevista myllyistä. Kyseinen museo sijaitsee kauniissa koskilaaksossa. Sieltä voi myös ostaa muun muassa oman myllyn vehnä-, kaura-, ja ruistuotteita.

Mitä tykkäsitte postauksesta, toivottavasti jokaisella on oikein nautinnollinen kesäloma!

Kärhämä Lohjan Facebook -kirpparilla

teema

Viime viikonloppuna täällä Lohjalla oli piru merrassa. Paikallinen säännötön, vaihdot sekä ilmaiseksi annettavat tavarat kieltävä Facebook -ryhmä kohtasi tähän astisen historiansa suurimman myrskyn vesilasissa, kun Ilkka, 47, Lohjalta, kirjoitti ryhmän seinälle etsivänsä Arabian Teema-astiaston keltaisen väristä teekuppia tassineen. Alkuun juuri kukaan ei kommentoinut Ilkan kirjoitukseen ja sivusta seuraajia rupesikin jännittämään, löytyisikö kenenkään vintin uumenista juuri tuota Ilkan himoitsemaa keltaista teemaa. Lopulta Ilkka tuntui tuskastuvan, ja jakoi saman päivityksen uudelleen, noin kello 16 paikallista aikaa.

Tässä kohtaa alkoi tapahtua. Aune, 45, myöskin Lohjalta, rupesi sättien kommentoimaan Ilkan mieskuntoa. Ilmiselvää olikin, että jonkinlaista vispilänkauppaa oli aiemmin näiden kahden välillä ollut, sillä Ilkan nasevat kommentit Aunen sättimiseen antoi ymmärtää, että Aunen naiskunnossakin olisi parantamisen varaa.

Kello 18 paikallista aikaa, tilanne oli jo eskaloitunut hirmuisiin mittasuhteisiin. Ilkan kummin kaiman sisko oli pistänyt lusikkansa soppaan. Lusikka ei ollut Iittalaa eikä Hackmannia. Keskustelussa vilahti myös Michael Jackson popcorn -kippoineen, ja olipa joku Aunen entinen luokkakaverikin lisännyt meemin kommentteihin. Siinä oli kuva tuulettimesta, johon oli osunut, noh, osaatte arvata mitä.

Iltaa kohden vauhti vain kiihtyi. Kello 22:34 paikallista aikaa tilanne oli mennyt jo sen verran pahaksi, että nettipoliisi Fobba oli jouduttu kutsumaan hätiin. Mutta Aune ei aikonut rauhoittua – hänellä tuntui yhä olevan kana kynimättä Ilkan kanssa. Keskustelua ilmeisesti aiemmin seuraamaton Tuija, 32, myöskin Lohjalta, kommentoi puolen yön aikaan keskusteluun ”Ilkka, minulta löytyisi kolme Arabian Teeman keltaista teekuppia tasseineen, kelpuutatko? Vaihdossa haluaisin paketillisen Juhla Mokkaa.”. Tuija ei ilmeisesti myöskään ollut lukenut säännöttömän kirpputoriryhmän sääntöjä, sillä välittömästi kommentin jättämisen jälkeen ryhmän ylläpitäjä kommentoi ”EI VAIHTOJA, poistan kommentin ja jos toiste yrität vaihtaa jotakin johonkin, saat porttikiellon ryhmään”. Tässä kohtaa moni lohjalainen veti herneen nenään, ja tuli barrikadeille puolustamaan Tuijaa, joka ei selityksensä mukaan ollut vielä ehtinyt lukea säännöttömän ryhmän sääntöjä, sillä oli juuri tullut töistä kotiin ja liittynyt ruoanlaiton lomassa tuohon herttaiselta vaikuttaneeseen ryhmään.

Tarina ei kerro, näkikö Ilkka koskaan Tuijan ilmoitusta, ja miten Aunen ja Ilkan kiivas, tulenkatkuinen keskustelu tästä jatkui, sillä toisen ryhmän ylläpitäjä oli tehnyt ryhmästä Facebookille ilmiannon sukupuolisiveellisyyttä loukkaavana, ja näin konstaapeli Fobba poisti koko ryhmän sen suuremmin kyselemättä. Voi Ilkka, minkä teit.

Tekemistä vapaa-ajalle Lohjalla

lohja nature

Lohja on niin kaunis kaupunki, että sinne muuttaessa tai matkustaessa kannattaa Lohjan nähtävyyksille sekä luontopoluille antaa mahdollisuus. Tässä postauksessa kerron tarkemmin minkälaisia elämyksiä voit Lohjalta kerätä talteen.

Kaikille kasvien ja hedelmien ystäville, löytyy Lohjalta aivan huikea Fruticetum-hedelmäpuutarha. Kyseessä on näytepuutarha. Näytepuutarhan tarkoituksena on kerätä kaikki Suomessa menestyvät monivuotiset, puuvartiset hedelmä- ja marjakasvit yhteen paikkaan. Eikö olisikin mielenkiintoista viettää lauantaipäivä erilaisten kasvien keskellä. Fruticetum-hedelmäpuutarhassa voit tutustua muun muassa eri omena-, kirsikka-, tai päärynäpuihin. Hedelmäpuutarhan löydät osoitteesta Lohjansarentie 929, 08800 Lohja.

Mikäli olet retkeilyn tai ulkoilun ystävä, ei retkipaikan löytäminen ole vaikeaa. Lohjalta löydät monenlaisia luontopolkuja, joissa voit tutustua kauniiseen Lohjan luontoon. Karnaistenkorven luontopolku on muun muassa Lohjan laajin yhtenäinen ulkoilualue. Ulkoilualueella voit nähdä korkeita kallionjyrkänteitä, kuulla hiljaa liriseviä kauniita metsäpuroja, tutustua pariin kauniiseen metsälampeen. Karnaistenkorven luontopolulla, voit nauttia rauhallisesta olosta luonnon keskellä. Tämän huikean elämyspuiston, voit löytää osoitteesta Karkalintie 1035, 08800 Karjalohja.

Lohjalla aikaa viettäessäsi, voit myös käydä tutustumassa Talvian hiidenkirnuihin. Kyseiset hiidenkirnut ovat syntyneet huikeat 10 000 vuotta sitten. Kyseisillä mailla liikkuminen on sallittua jokamiehenoikeudella. Kaikki oksien katkominen ja vahingonteko on kiellettyä. Tulta ei myöskään tällä alueella saa tehdä. Tämän huikean ulkonähtävyyden, voit löytää Hiidenkirnuntie 84, 08100 Lohja osoitteesta.

Eivät Lohjan luontopolut ja nähtävyydet tähän lopu. Niistä voit lukea enemmän Lohjan kaupungin omilta sivuilta.

i love voimistelu

Lisäksi Lohjalta löytyy myös varmasti monellekin urheilialle tuttu Kisakallion urheilupuisto. Kisakallion urheilupuisto järjestää toimintaa monien eri yksilö- sekä joukkuelajien harrastajille. Siellä esimerkiksi voimistelujoukkueet voivat tulla leiriytymään ja harjoittelemaan tulevia kilpailuja varten. Kisakalliolle on myös mahdollisuuksien mukaan mahdollisuus järjestää peruskouluopetusta, jotta oppiminen ei rakkaan harrastuksen vuoksi joutuisi kärsimään. Kisakalliolla voit myös opiskella erilaisia urheiluun liittyviä tutkintoja tai hankkia valmentaja- sekä ohjaajakoulutusta. Voit myös suunnitella aktiivisen loman Kisakallion huikeaan urheilulliseen ympäristöön.

Lisäksi museoihmisillä on mahdollista tutustua Kovelan kartano-, traktori- ja käsityömuseoon, joka sijaitsee Ykköstien varressa. Museo haluaa kertoa mukavalla ja opettavaisella tavalla, kuinka talonpojan työt ovat muuttuneet vuosien saatossa. Tämä on kiva tutkimusmatka niin perheen pienimmille kuin isommillekin lapsille sekä aikuisille.

Lohjan parhaat kahvilat

lohja-on-hieno-paikka

Lohja on suhteellisen pienestä koostaan elinvoimaisuudeltaan erittäin vilkas. Keskusta henkii eloisaa tunnelmaa, jossa viihtyvät niin vanhemmat kuin nuoremmatkin. Kahviloita on runsaasti, joten kesken ostosreissun voi vaikkapa istahtaa alas ja nauttia kupposen kahvia. Nämä persoonalliset paikat ovat ehdottomasti katsastamisen arvoisia myös hieman kauempaakin, joten auton nokka kannattaa siis suunnata kohti Lohjaa.

Cafe Lauri

Kaupungin tutuimpiin paikkoihin kuuluu keskustassa sijaitseva Cafe Lauri, joka on vuosien varrella hankkinut itselleen vankkumattoman kannattajakunnan. Eurooppalaista tunnelmaa hehkuva paikka vetää kahvilan täyteen päivästä toiseen. Herkulliset suolaiset tarjottavat toimivat rinta rinnan makeiden piirakoiden kanssa, joten jokainen löytää varmasti itselleen sopivan vaihtoehdon tämän kahvilan vitriinistä. Paikka haluaa myös tukea paikallista elinkeinoa, minkä ansiosta se hankkii ainesosat lähituottajilta.

Carnevale Coffee Roastery

Lohjan ylpeytenä voidaan pitää vuonna 2013 perustettua Carnevale Coffee Roasteryä, joka paahtaa nimensä mukaisesti kahvia. Tämä keskustassa sijaitseva paikka antaa kävijöille mahdollisuuden nauttia tuoreesta juomasta, jonka voi hankkia joko paahdettuina että papuina

Kahvien ystäville tämä viehättävä kahvila on aivan ehdoton pysähdyspaikka kauempaakin tullessa, kun haluaa nauttia mahtavasta juomasta, joka on tehty aivan tuoreista ainesosista! Lisäksi paikka tarjoaa lounasta sekä useita suolaisia että makeita ruokalajeja, joiden joukossa on muun muassa juustokakkuja, herkullisia piirakoita sekä macaronseja.

Kasvihuoneilmiö

Lohjasta puhuttaessa ei voi olla kertomatta Kasvihuoneilmiöstä. Tämä uniikki kahvila hakee vertaistaan. Tämä paikka on todella elämyksellinen konsepti, jossa antiikkiset talonpoikaishuonekalut, näyttävät sisustuselementit ja valoisa kahvila kulkevat käsi kädessä. Toimituksen omakohtaisen kokemuksen mukaan tästä kahvilasta saa Etelä-Suomen parhaat munkit, joten suosittelemme niitä lämpimästi.

Kasvihuoneilmiössä käyminen vaatii kulkuneuvoa, sillä paikka sijaitsee vanhan ykköstien varressa. Tämä legendaarinen kahvipaikka saikin runsaasti huomiota uuden moottoritien avautumisen yhteydessä, kun se yritti hankkia lupaa saada kylttejä perille navigoimista varten.

Lohjan huippumuotia

Lohjalla toimii pieni muotitalo, josta harva on kuullut. Se ei ehkä ole ihan Diorin tai Chanelin tasoa,

mutta ainakaan yrityksen puutteesta sitä ei voi syyttää.

Perustaja on paikallinen suuri persoona Jorma Martikainen ja muotitalo kulkee nimellä Rissu

vaatetus. Tämä muotitalo on keskittynyt ensisijaisesti keski ikäisten naisten vaatetukseen ja onkin

niittänyt todellista mainetta heidän keskuudessaan.

Jorma on paljasjalkainen Lohjalainen jo viidennessä polvessa ja hän loisti jo esikoulussa

piirrrustuksen tunneilla.

Jorman kuvaamataidon opettaja Liisa Kymäläinen huomasi jo silloin, vuosia sitten Jorman

potentiaallin ja kannusti häntä parhaansa mukaan.

lohjanmuoti

Valitettavasti Jorman vanhemmat eivät olleet aivan yhtä kannustavaa sorttia Jorman

piirrustusharrastuksen suhteen, vaan halusivat pojastaan jatkajaa isän sahalle.

Jorma oli kuitenkin tiensä valinnut kuvaamataidonopettaja Liisan avustuksella ja päätti aloittaa

vapaan taidekoulun heti peruskoulusta päästyään.

Imatralle muutettuaan Jormalle alkoi hahmottua oikein toden teolla se, mitä hän halusi

loppuelämällään tehdä. Ajatus oli kristallinkirkkaana Jorman päässä ja niin hän alkoi muotitalonsa

esivalmistelut jo niinkin nuorella iällä kuin 17 vuotiaana.

 

Valmistuttuaan taidekoulusta Jormalla olikin jo ensimmäinen kevätmallisto valmiina odottamassa.

Mallisto esiteltiin Lohjan jokavuotisilla kevätmarkkinoilla ja siitä tuli välittömästi todellinen suosikki

Lohjan kotirouvien keskuudessa. Myynti ennätyksiä takoi varsinkin asuyhdistelmä valkoiset capri

legginsit ja lyhyt paita. Sinä kesänä Lohjalla nähtiinkin runsaasti paljasta pintaa niin vatsan kuin

pohkeidenkin kohdalla.

 

Nyt muotitalo on siirtynyt muiden tavoin intenet aikaan ja heidän luomuksiaan saa ostaa myös

yrityksen nettisivuilta, joita sponsoroi Lohjan kaupunki yhdessä paikallisen Prisman kanssa.

Jorman vanhemmatkin ovat vuosien kuluessa hyväksyneet poikansa työn ja ymmärtävät että se on

tie jonka on valinnut!

Talo Lohjalla

tea time

Talo sijaitsi aurinkoisella rinteellä Lohjan eteläpuolella ja siinä se oli seissyt jo melkeimpä sadan vuoden ajan kuunnellen kuusikon huminaa ympärillään ja vuodenaikojen vaihtuessa. Talolla oli ollut monta omistajaa olemassaolonsa aikana ja nyt sitä isännöi perhe, johon kuului äiti, isä ja kaksi lasta. Oikea perinteinen kiiltokuvaperhe, voisi äkkiä kuvitella. Todellisuus oli kuitenkin toisenlainen, tämä perhe ei ollut sellainen keskiluokkainen perhe jonka pihassa seisoi farmari Volvo ja pihalla kirmaili lasten kanssa kultainen noutaja.

Tässä perheessä riitti rakkautta ja heidän elämänarvonsa perustuivat kaikkeen muuhun kuin materiaan. Tässä perheessä arvostettiin sielun syvyyttä ja taidetta. Mutta ei suinkaan taiteen aseman vuoksi, vaan sen takia mitä se pystyi ihmiselle antamaan.

Taide antoi näkökulmia, perspektiiviä ja ennenkaikkea rakkautta. Mutta moniko todella oli edes huomannut sen. Monelle taide oli vain ja ainostaan statusta tai sitä että halusi osoittaa oma sivistyneisyytensä. Perheen äiti oli kirjailija ja olikin ollut juuri hänen ideansa viisi vuotta sitten muuttaa Lohjalle. Tämän perheen yhteen periaatteeseen kuuluikin että he vaihtoivat asuinpaikkaa aina kuuden vuoden välein. Näin he uskoivat säilyttävänsä otteen todelliseen elämään ja siihen että eivät sokeutuisi kaikelle sille kauneudelle jota maailmalla oli tarjota niille kaikille jota siitä vain halusivat nauttia. Valitettavan moni kuitenkin oli vuosien mittaan sulkenut silmänsä tuolta kaikelta kauneudelta.

Muutto Lohjalle oli sujunut ongelmitta ja talo oli kutsunut heitä ensihetkistä asukkaikseen. Sen ympärillä loistava aura oli niin lämmin ja kutsuva, että sitä ei kertakaikkiaan voinut olla tuntematta. Ainakaan joku sellainen joka oli herkistynyt tuntemaan ja kokemaan maailmaa kaikilla aisteillaan.

Perheellä ei ollut paljon tavaraa, se oli tietoinen valinta ja kuului osana heidän elämänfilosofiaansa. Mitä vähemmän omistaa, sitä antoisampaa elämä on. Perhe oli käynyt monia keskusteluja tästä asiasta ja yleensä kaikki olivat jakaneet mielipiteen. Nykyisin perheen äiti oli huomannut usein tyttärensä silmissä pienen mutta huomattavan epäilyksen välähdyksen kun he olivat käsitelleet aihetta. Äiti laittoi tuon kuitenkin teini iän piikkiin ja ajatteli sen oleva normaali kehitysvaihe. Olihan toki normaalia että nuori kyseenalasti ja aloitteli omien ajatusmalliensa rakentamista. Siksi tuon välähdyksen näkeminen ei ollutkaan huolestuttanut perheen muita jäseniä juurikaan, vaan se oli ohitettu olankohautuksella taí ymmärtäväisellä hymyllä.

Nyt kuitenkin oli tullut aika paikkoin etsiä uusi kotipaikka ja jättää Lohja taakseen. Kuusi vuotta oli kulunut uskomattoman noipeasti ja perheen vanhempienkin oli mytönnettävä että aika Lohjalla oli ollut seesteistä ja onnellista aikaa.

Eräänä iltana kun perhe nautti iltapalaa, perheen vanhemmat päättivät aloittaa keskustelun tulevaa muuttoa koskien. Isä oli ottanut esille jo kaikille tutuksi tulleen karttakirjan, jota oli lukemattomat kerrat aiemminkin selailtu tämän perheen kesken. Perheen vanhemmat eivät kuitenkaan voineet olla huomaamatta perheen teini ikäisten lasten epäröiviä katseita kun muutosta alettiin puhua. Vihdoin perheen poika liittyi mukaan vanhempien keskusteluun, mutta ei suinkaan tavalla jota vanhemmat olivat osanneet odottaa.

Poika kertoi siitä kuinka oli jo puoli vuotta sitten jättänyt lukion kesken ja oli siitä asti pelannut niin kutsuttuna puoliammattilaisena pokeria netin kasinoilla. Hiljaisuus oli suorastaan mykistävä, kun vanhemmat yrittivät sisäistää tätä yllättävää tietoa. Lopulta perheen isä sai kysyttyä paljonko poika oli hankkinut uudella niin kutsutulla ammatillaan. Vastaus mykisti isän uudelleen kun poika ilmoitti että oli vajaan puolen vuoden aikana ansainnut jo vajaat 60 000 euroa. Kaikki saadut voitot hän oli laittanut korkeakorkoiselle säästötilille ja pelaamista hän aikoi jatkaa ainakin siihen asti että hänellä olisi koossa 100 000 euroa. Poika kertoi myös että innostuksen pelaamiseen hän oli saanut hyvältä ystävältään, joka oli kertonut casino-oppaat.com -sivustosta ja sieltä poika oli pikkuhiljaa opetellut casinopelaamisen saloja ja etsinyt itselleen parhaita tarjouksia ja bonuksia.

Eikä yllätykset iltapala pöydässä tähän loppuneet, sillä lasten ilmeet kertoivat että muutakin oli vielä tulossa. Kuin yhdestä suusta perheen lapset kertoivat vihdoin vanhemmilleen että heidän mielestään kiertolaiselämä sai riittää. Se oli ollut antoisaa ja se oli tuonut heille runsaasti erilaisia katsantokantoja elämään, mutta nyt se sai riittää.

Tässä perheessä oli totuttu siihen että kaikilla perheenjäsenillä oli yhtälainen oikeus mielipiteeseen ja siksi perheen nuoret uskalsivatkin kertoa mielipeiteensä vanhemmileen niinkin suoraan. Hiljaisuus kesti vain muutamia sekuntteja, mutta se ehdottomasti tuntui pitemmälle. Vanhempien ilmeet olivat näkemisen arvoiset sillä tätä he eivät osanneet odottaa. Kuitenkin ensijärkytyksestä selvittyään alkoi pöydän ympärillä kiivas keskustelu asiasta ja siitä mikä sai nuoret ajattelemaan kyseisellä tavalla.

Kysymys väreili ilmassa ja lopulta perheen tytär katsoi vanhempiaan silmiin ja sanoi, ettekä te aina halunneet kasvattaa meidät niin että jonakin päivänä tulee hetki jolloin osaamme kyseenalaistaa, tehdä omia päätelmiä ja ajatella omilla aivoillamme? Siihen oli kiteytetty kaikki se, mitä vanhemmat olivat aina korostaneet. Sanomattakin on selvää että perhe jäi Lohjalle ja loppujen lopuksi se päätös aloitti uuden kappaleen heidän kaikkien elämässä ja oli juuri se oikea ratkaisu siinä hetkessä tehtäväksi!

 

 

 

 

Lohjalainen Uusi Vuosi

uusi vuosi

Uusi vuosi teki tuloaan ja Janne yhdessä ystäviensä kanssa suunnitteli juhlaa innokkaana. Tarkoitus oli viettää kaikkien aikojen uusi vuosi mukavan kaveriporukan kanssa Jannen vanhempien mökillä.

Kutsuttuja vieraita oli yhteensä noin kymmenen. Mökille mentiinkin hyvissä ajoin ja aloitettiin illan valmistelu.

Saunaan kannettiin vedet. juomat laitettiin maakellariin kylmään ja ruoka esivalmisteltiin. Tosin esivalmistelua ei juurikaan tarvittu sillä ruoka oli enimmäkseen pientä naposteltavaa, nakkeja, lihapullia ja muuta pientä suolaista.

Päivä oli kaunis ja hanki kimmelteli talviauringossa kirkkaana ja puhtaana. Mökin isossa tuvassa leiskui ja rätisi iloine tuli, jonka ympärille kaikki kerääntyivät kuumien tee-, kahvi-ja glögimukien kanssa. Iltaan oli viellä aikaa ja aurinko ei laskiksi vielä hetkeen ja niimpä reippaat uuden vuoden viettäjät päättivät tehdä yhdessä iloisen metsäreissun ja kiivetä läheiselle korkealle kalliolle katselemaan nähtävyyksiä.

Pieni reippailu tekikin hyvää, sillä automatka mökille oli kestänyt nelisen tuntia. Takaisin mökille saavuttaessa kaikilla olikin jo todella kova nälkä ja tuvan suuren takan tuli olikin sopivasti hiipunut upeaksi hiillokseksi. Tässä päätettiin paistaa makkarat ja lihapullavartaita.

Ilta hämärtyi ja kukin painui vaihtamaan hiema juhlallisempia vaatteita päälleen. Pian huoneista ilmeistyikin toinen toistaan tyylikkäämpiä nuoria herroja ja viehkeitä neitoja. Ensimmäiset shamppanjapullot poksauteltiin auki ja lasien kilistellessä kaikki huutelivat kilpaa kippistä toisilleen. Ilta kuluin kuin siivilllä hyvän ruuan, seuran, juoman ja erilaisten seuraleikkien parissa ja vähän vaille puolenyön päätettiin lähteä ampumaan raketteja jäälle.

Rakettien valaistessa yötaivaan kaikki iloiset juhlijat toivottivat toisilleen upeaa ja onnekasta uutta vuotta. Sauna oli jo lämpiämässä ja pakkasen kylmettävät juhlijat odottivat jo innokkaina uuden vuoden lämpimiä löylyjä.

Nukkumaan mentiin vasta aamun sarastaessa ja jokainen nukahti lämpimien peittojensa alle iloisena ja onnellisena, odottaen samalla upeaa tulevaa uutta vuotta!

Lohjan Šamaani?

smaani

Lohjan tiheissä metsissä huhuttiin asuvan šamaanin. Tästä olivat tietoisia kaikki jotka olivat Lohjalla kauemman aikaa asuneet tai siellä syntyneet. Moni toivoi näkevänäs hänet, mutta usein oli pettynyt marjastaja tai sienestäjä nähty tulevan takaisin metsästä. Tarinasta oli kuullut myös Penttisen Lahja, joka oli vanhempi rouvashenkilö Lohjan taajama-alueen ulkopuolelta. Lahja oli tunnettu siitä, että eli elämäänsä melkeimpä omavaraistaloudessa ja harvemmin Lahjaa nähtiinkään Lohjan S-Marketissa ostoksilla.

Tämä launatai oli kuitenkin harvinainen, sillä Lahja oli polkaissut vanhalla Nopsallaan S-Marketin pihaan jo hieman ennen kuin se avsi ovensa. Nyt oli pakko turvautua kaupan apuun tarjoiluissa, sillä vieraisille oli tulossa leskimies Vilppulasta, jonka kanssa Lahja olikin kirjoitellut kirjeitä jo hyvän aikaa.

Vilppulan Leo, kuten Lahja häntä kutsui oli ilmoittanut tulostaan edellisenä iltana ja sekös oli saanut vipinää Lahjan kinttuihin, tai perammin sanottuna Nopsan polkimiin. Lahja nimittäin halusi ehsottomasti tarjota Leolle karjalanpaistin seurana ykkösolutta ja sitä ei Lahja itse tehnyt. Siksi Lahja oli kolkuttelemassa kaupan ovella jo hyvissä ajoin. Yksi syy aikaiseen kauppareissuun oli myös se, että Lahja ei suin surminkaan halunnut kenenkään näkevän että ostaa olutta.

Lahjan toimitettua asiansa keskustassa, hyppäsi hän taas Nopsansa satulaan ja aloitti vauhdikkaan matkan kohti kotia. Siinä pyörän selässä viilettäessään Lahja mietti miten hyvä menopeli hänen vanha Nopsansa olikaan. Niin se vain kulki luotettavasti sekä ylä-että alamäet.

Eipä aikaakaan kun Lahja oli takaisin kotimökkinsä pihamaalla ja päätti viedä heti oluet maakellariin jäähtymään mukavan viileiksi. Kun Lahja oli astunut sisään ovesta ja asetteli pulloja kellarin vanhoille hyllyille, kuului oven paukahdus ja juoksuaskelia. Lahja juoksi pika pikaa pihamaalle je ehti nähdä vain pitkät ruskeat hiukset ja batiikkivärjätyn paidan helman.

Lahjalla ei olut aikaa miettiä mitä tuo tarkoitti ja kuka tuo mysteerimies oli ollut, sillä karjalanpaisti piti saada jo uuniin muhimaan. Uunion Lahja olikin lämmittänyt jo aamuvarhaisella, niin että nyt se oli juuri sopivan kuuma karjalanpaistin hauduttamiseen.

Siinä keittiössä puuhaillessaan ja uuniluukkua avatessaan Lahja kuuli taas tuvan oven aukeavan. Nýt lahja olikin ollut valmiina ja pinkaisi matkaan kauha kädessä keikkuen. Ennen metsänreunaa Lahja sai kun saikin kiinni pitkähiuksisen miehen, joka ei vaikuttanutkaan yllättäen yhtään vaaralliselta.

Mies kertoi olevansa Lohjan šamaani ja asuvansa ihan pienen matkan päässä Lahjan mökistä. Kun Lahja tivasi mieheltä miksi hän hiippaili alvariinsa hänen mökkinsä tiluksilla, vastasi mies hieman häpeillen että oli useasti nähnyt Lahjan pihalla ja pikkuhiljaa rakastunut häneen. Tälläistä ei Lahja ollutkaan kuullut hyvään toviin ja hän suorastaan mykistyi tästä tunnustuksesta. Saman tien šamaani katosi ja vaikka Lahja miten yritti katsella ja huudella, ei hänestä näkynyt enää jälkeäkään.

Siinä Lahjan vielä pihamaalla huudellessa pihaan kaartoi auto ja Leo hyppäsi sieltä ulos. Leo oli komeampi kuin kuvissa ja mikä parasta todella iloinen nähdessään Lahjan.

Illalla saunassa Lahja kertoi Leolle kohtaamisestaan šamaanin kanssa ja mietiskeli mistä oli oikein ollut kyse. Leo katseli hetken mietteliäänä Lahjaa ja sanoi että ehkä se oli tarkoitettu nostamaan Lahjan itsetuntoa ja huomaamaan että oli mukavaa seuraa. Lahjan itsetunto oli ollutkin aika matalalla avioeron jälkeen ja kun Lahja nyt mietti asiaa hän huomasi tuntevansa olonsa huomattavasti itsevarmemmaksi.

Kun Lahja vilkaisi saunan ikkunasta ulos, vilahti siellä samainen šamaani, joka pois juostessaan iski vielä Lahjalle silmää.

Lohjan hulvaton yöelämä

lohja

Kävimme viime viikonloppuna parin ystäväni kanssa katsastamassa Lohjan yöelämää ja meillä oli todella hauskaa. Lohjalla ei ole oikeastaan paljon vaihtoehtoja yöelämän viettämiseen, mutta löysimme kuitenkin kaksi loistavaa paikkaa viettääksemme ikimuistoisen tyttöjen iltamme. Ilta alkoi ensin kotona kaunistautuessa ja ystävieni kanssa kuulumisia vaihtaessa. Oli ihanaa nähdä ystävinäni pitkästä aikaa, koska emme ole olleet pitkään aikaan tekemisissä.

Suuntasimme ensin paikkaan nimeltä Pub Wame, joka oli mielestämme oikein rauhallinen istuskelupaikka. Tämä pubi sijaitsee kauniilla Suurlohjankadulla ja se auki koko päivän kello 13.00 – 24.00. Tilaamamme juomat olivat mielettömän hyviä, musiikki loistavaa ja henkilökunta oli oikein ystävällinen. Tutustuimme eräisiin herrasmiehiin tämän muutaman tunnin aikana kun siellä istuessamme ja biljardia pelatessamme, ja he pyysivätkin meitä lähtemään heidän kanssaan jatkamaan tätä säkenöivää iltaa. Tähän jäi hyvin suunniteltu tyttöjen iltamme, mutta onhan se aina mukavaa tutustua uusiin ihmisiin!

Seuraavaksi suuntasimme Laurinkadulle, jossa meitä odotti baari nimeltä London. Tässä 2001 perustetussa lontoohenkisessä baarissa soi rokkia ja poppia, ja välillä kuulimme vanhimpia hittejä 80-luvulta ja välillä taas niitä tämän hetken listaykkösiä. Baarissa oli todella paljon istumapaikkoja ja sisustus oli puinen, mikä teki ensivaikutelmasta oikein kotoisan. Olimme ensimmäiset asiakkaat, koska baari oli kymmeneltä aivan tyhjä. Se ei kuitenkaan meitä haitannut, koska osasimme silti pitää hauskaa. Istuimme erääseen nurkkapöytään, tilasimme juomia ja kuuntelimme hyvää musiikkia. Iskin silmäni yhteen näistä kolmesta miehestä, jotka ohjasivat meidät tähän loistavaan baariin. Minusta tuntuu että hän iski myös silmänsä minuun, koska jäädessämme kahdestaan juttelimme aivan kaikesta maan ja taivaan välillä. Myöhemmin illasta pääsimme myös tanssilattialle asti ja laittamaan korkkarit kattoon!

Vaikka olemmekin jo jonkin verran elämää nähneitä naisia, jaksoimme silti tanssia yömyöhään ja lähdimme kotiin vasta valomerkin aikoihin. Vaihdoimme numeromme näiden komeiden miehin kanssa, ja päätimme että lähdemme heidän kanssaan uudelleen kun Londonissa on seuraavan kerran tiedossa live-musiikkia.

Niinkuin jo aiemmin hehkutin, iltamme oli oikein onnistunut kaikin osin. Oli tosi mukavaa laittaa kaikki arjen murheet sivuun ja lähteä pitämään hauskaa hyvien ystävien kanssa. Lohjan yöelämä teki minuun suuren vaikutuksen, ja suosittelen sitä jokaiselle sinne ruutujen toiselle puolelle!

Mökillä Lohjalla

hiekkatie

Taivas oli kirkkaansininen ja sitä koristi vain muutama pieni pumpulipallon näköinen poutapilvi. Niittyjen kukat kukkivat kuin vanhoissa Suomifilmeissä konsanaan ja tuntui että tälläsienä kesäpäivänä ei voinut olla muuta kuin onnellinen.

Iiro oli saapunut perheen kesäpaikalle yhdessä ystävänsä Heikin kanssa, ja tarkoitus oli viettää siellä seuraavat neljä viikkoa nauttien luonnon rauhasta ja Suomen suvesta. Iiro ja Heikki kulkivat hiljalleen kesäpaikalle vievää hiekkatietä ja vaikka kesäpäívän kuumuus saikin hiekan pölyämään, nauttivat he matkastaan suunnattomasti. Tien reunalla siritti heinäsirkkojen kuoro ja mehiläiset pärrösivät niityn kukissa kuin viimeistä päivää.

Linja-auto oli jättänyt pojat ison tien varteen, josta he jatkoivat matkaa jalkaisin seuraavat viisi kilometriä kesäpaikalle. Iiron lähistöllä asuva eno oli lupautunut hakemaan pojat bussipysäkiltä, mutta kumpikin oli ollut sitä mieltä että reipas kävely Suomalaisessa maalaismaisemassa heti loman alkuun olisi vain ja ainoastaan upea kokemus.

Matka taittuikin mukavasti hiljakseen kävellessä ja luontoa ja sen ihanuutta ihmetellessä. Kohta edessä häämöttikin jo kesäpaikka, joka oli vanha hirsinen maatilarakennus, kaikkine asiaan kuuluvine piharakennuksineen. Rappusten vierellä oli vanhassa keittiötökissä syreenin oksia iso kimpullinen ja Iiro arvasi että enon vaimo oli ollut asialla. Viileä tupa tuoksui samalta kuin aina ennenkin, eli vanhalta puulta ja mäntysuovalta. Vanhojen hirsien suojissa kesäpäivä menetti viileytensä ja pojat kävivät vierekkäin istumaan tuvan pitkille penkeille.

maalla

Mikä siinä olikin, että tänne suupuessa kaikki ongelmat ikäänkuin unohtuivat ja oli helppoa olla ja hengittää. Poikien reput olivat ovensuussa ja siinä he istuivat kahdestaan kuin kaksi vanhaa miestä. Äkkiä Heikki hyppäsi ylös ja ilmoitti menevänsä uimaan. Iiro seurasi perässä ja yhtä matkaa pojat juoksivat rannalle, jossa vanha hirsinen sauna odotti tavanomaisella paikallaan. Saimaa kimmelsi keäauringossa ja Silkkiuikkujen äänet kaikuivat järvenselältä. Kaukana horisontissa näkyi joku soutelevan ja airojen vedot kaikuivat järvenselkää pitkin poikien korviin.

Pojat vaihtoivat saunan pukuhuoneessa uimahousut jalkaan ja juoksivat laituria pitkin suoraa päätä järveen, niin että vesi sen kuin roiskui kun pojat putosivat järven viileään syleilyyn. Tuntui kuin olisi palannut lapsuuteen kun uida pärskytteli lämpimässä järvivedessä ja antoi kaiken stressin ja harmien valua ulos.

Aikansa järvessä pulikoituaan, pojat nousivat istumaan auringon lämmittämälle laiturille ja pyyhkeiden päällä makoillessa antoivat kumpikin katseen vaeltaa taivaan pilvimuodostelmissa. Heikki taisi nukahtaakkin hetkeksi ja Iiro herättelikin Heikin pian nousemaan ylös.

Pojat marsiivat samaa reittiä takaisin talolle ja päättivät ottaa pienet nokoset tuvan viileydessä. Heikki jatkoi keskeytyneitä uniaan tuvan sivustavedettävällä ja Iiro asettui toiselle puolelle tupaa vanhalle hetekalle. Iiroa ei oikeastaan nukuttanut, mutta Heikki edellisen yön työtä tehneenä tuntui kaipaavan unta heti loman alkajaisiksi. Vaikka Iiro ei itselleen tunnustanutkaan väsymystään, ei mennyt kuin muutamia minuutteja ja hänkin oli vaipunut rauhoittavaan uneen ja lukemiseksi tarkoitetut Aku Ankat olivat valahteneet tuvan lattialle.

Ilta oli jo kääntynyt hämärän hyssyyn, ennen seuraavaa aamunkoittoa, kun pojat heräilivät kumpikin tahoillaan. Heikin herätessä oli Iiro jo keittönyt iltakahvit ja kattanut pöytöön mummon karjalanpiirakoita ja munavoita. Nälkä oli kummallakin, sillä ei Heikki eikä Iirokaan , oleet muistaneet syödä mitään koko päivänä. Kahdekasan karjalanpiirakkaa katosi kuin huomaamatta poikien nälkäsiiin vatsoihin. Kumpaakaan pojista ei nyt väsyttänyt pitkien päiväunien jälkeen, joten Iiro ehdotti että he voisivat kävellä Iiron enon talolle ja sen jälkeen lämmittää saunan. Iiron eno asui vain kivenheiton päässä ja olisi myös mukavaa päästä seuraamaan maatalon iltapuuhia, lypsyineen kaikkineen.

Ennen kuin pojat edes ehtivät pihapiiriin, tervehti heitä enon koiran, rekun haukku heitä. Rekku juoksi aitauksessaan ja oli kyllä jo tunnistanut Iiron ystävällisistä äännähdyksistä päätellen. Iiron enokin marssi ulos navetasta yhdessä vaimonsa kanssa Rekun haukun hälyttäminä. Siinä sitten vaihdettiin kuulumisia ja sekä iiro että Heikki saivat kutsun istua iltapala pöytään. Pojat yrittivät estellä, kertoen että olivat juuri syöneet, mutta se kaikui kuuroille korville. Pian pojat taas sitten istuivat syömässä ja kummankin mahat olivat niin täynnä, että yhdessä he miettivät voivansa pyöriä takaisin kesäpaikalle.

Iltapalan jälkeen istuttiin vielä hetki viilenevässä kesäillassa ja sen jälkeen pojat huikkasivat hyvän yön toivotukset ja lähtivät kohti omaa majapaikkaansa. Päästyään perille oli jo myöhä ja ruoka painoi unettavasti vatsassa, joten pojat päättivät että oli aika käydä unten maille. Hetken päästä tuvasta kuului tasainen tuhina ja kuorsaus, kun pojat olivat nukahtaneet kumpikin omaan sänkyynsä, viileiden ja puhtaiden pellavalakanoiden alle.

tupa

Aamulla Heikki heräsi ensimmäisenä tuvan verhojen raosta pilkistävään kirkkaaseen aamuaurinkoon. Kello oli vasta seitsemän, mutta aurinko paitoi jo kirkkaana ja pikkulintujen kuro sirkutti iloisena puiden oksilla. Heikki keitti kahvia ja kattoi aamupalaa pöytöön, samalla kun kuunteli Suomalaisen kesäaamun ääniä. Heikki otti muutaman leivän ja kupillisen kahvia, sekä istahti talon suurelle ja vanhalle kivirapulle. Kärpäset ja mehiläiset olivat jo ahkerina työssään ja aamukaste kimalteli vielä nurmella. Siinä itsekseen aamukahvia juodessaan, Heikki mietti miten onnekas oli, kun sai kokea tälläisen aamun ja vielä nauttia siitä yhdessä parhaan ystävänsä Iiron kanssa. Heikki ja Iiro olivat tutustuneet jo ala-asteella ja olivat siitä asti olleet parhaat kaverukset. Heikki olikin ollut täällä Iiron kesäpaikalla lukuisia kertoja aiemminkin ja paikka tuntui Heikilläkin kuuluvan osaksi kesää. Täällä oli vietetty syntymäpäiviä ja rippijuhlia, puhumattakaam muutamista kotibileiden tapaisista, joita pojat olivat teini aikoinaan muutamia kertoja salaa järjestäneet.

Tuvasta alkoi kuulua lattialankkujen narinaa, ja pian portaille Heikin viereen istahti myös Iiro, jonka vaaleat hiukset olivat sekaisin unen jäljiltä ja T-paita väärinpäin päällä. Siinä pojat istuivat yhdessä sopuisassa hiljaisuudessa, kuunnellen ja ihmetellen kesäaamua. Tälläista elämän piti ollakin, pystyä istumaan ihan hiljaa, ilman epämukavaa tunnetta siitä, että jomman kumman pitäisi puhua. Se hetki oli täydellinen ja säilyisi poikien mielessä vielä vanhuuden päivinäkin.

kesäaamu