post

Hyrsylän mutka

Tänään kerromme ikinuoren tanssinopettajan ja yrittäjän Aira Samulinin upeasta talosta, joka sijaitsee vain 60 kilometriä Helsingistä Saloon päin. Tämä upea ja persoonallinen matkailukohde on avoinna ympäri vuoden ja siellä on mahdollisuus tutustua jopa suomalaiseen lelu historiaan, kuin myös upeaan puutarhaan, jota koristaa kymmenet hedelmäpuut.

Talo on rakennettu  AKarjalaisia talomalleja mukaillen ja se kertookin siitä, miten paljon Karjala Aira Samulinille merkitsee. Aira joutui sodan loputtua jättämään kotinsa monien muiden evakoiden tavoin, ja siksi hän onkin päättänyt kunnioittaa koitipaikkansa, sekä kotitalonsa muistoa Hyrsylänmutkalla, jonne vieraat ovat aina tervetulleita. Talo ja koko sen pihapiiri on aivan valloittava kokonaisuus, jossa kohtaavat historia, elämäniloinen asenne ja taide sulassa sovussa. Vierailija saa myös tilaisuuden tutustua Miina Äkkijyrkän taiteeseen Voimasonniin, joka on nähtävillä Airan tilalla.

Alkuperäinen Hyrsylänmutka sijaitsi menetetyssä Karjalassa ja Aira kertoo kokeneensa kyseisen paikan aina kodikseen, vaikka he isän työn takia joutuivatkin muuttamaan usein. Aina kuitenkin palattiin takaisin Hyrsylän Mutkaan. Aira on jopa syntynyt kyseisessä paikassa vuonna 1927, joten sillä on ehdottomasti tärkeä sija Airan elämässä ja sydämessä.

Hyrsylänmutkassa on myös järjestetty Joulumarkkinoita ja lukuisia muita tapahtumia, sillä kuten hyvin tiedämme Airalta ei virta lopu kesken, vaan hän jaksaa olla aina vain puuhaamassa jotain uutta ja innovatiivistä.

Kun saapuu vierailulle Hyrsylän mutkaan, on vastassa iloinen Arja, joka kertoo tarinoita vuosien varrelta ja omasta lapsuudestaan. Vierailijaa kierrätetään nukke- ja lelumuseossa ja pääseepä hän nauttimaan jopa pullakahvit Airan seurana. Aluetta ympäröi aivan hurmaava hedelmätarha, jonka on istuttanut Arjan ex-mies Ekku Peltomäki.

Jos siis mielenkiintoiset tarinat, elämäniloinen emäntä ja uskomaton miljöö kiinnostavat, onaika tänä syksynä suunnata kohti Hyrsylän mutkaa ja sen upeaa tunnelmaa.

post

Paikkarin torppa ja Lammin talo

Lohjalla sijaitsee Suomen kielen ja kirjallisuuden suuren vaikuttajan Elias Lönnrotin syntymäpaikka, eli Paikkarin torppa.  Elias Lönnrot syntyi siellä vuonna 1802, nelilapsiseen torppari/työläisperheeseen.

Eliaksen isä toimi räätälinä kylällä, saaden pienen toimeentulon sitä kautta. Perhe kuitenkin tuli jotenkuten toimeen ja tunnelma kodissa oli kuitenkin onnellinen ja rakastava.

Torpassa oli tupa ja myöhemmin rakennetut kamari ja eteinen. Torppa sijaitsee kauniilla paikalla Valkjärven rannalla ja siellä todella kiteytyy hyvin Suomalainen kansallismaisema. Perheessä oli yhteensä neljä lasta, joista Elias oli nuorimmainen. Elias asui kotonaan Paikkarin torpassa aina 12 ikävuoteen saakka ja tämän jälkeen hän joutui muuttamaan Tammisaareen, jossa aloitti koulunkäynnin. Elias pääsi kouluun , kun hänen isoveljensä huomasi miten paljon kirjat ja lukeminen Eliasta kiinnostivat.

Paikkarin torppaan on mahdollista halutessaan päästä tutustumaan ja katselemaan tarkemmin Suomalaisen suurmiehen kotipaikkaa. Torppa on hyvin vaatimaton ja sisältää vain muutamia itsetehtyjä huonekaluja. Paikanpäällä on jopa mahdollista nähdä kehto, jossa Elias vauvana nukkui ja aistia Lönnrotin perheen kodin tunnelmaa.

Suomen valtio osti Paikkarin torpan vuonna 1889 ja se on suojeltu ja museoitu kohde. joka on auki kesäkuukausina. Ryhmät voivat myös halutessaan varata sinne erillisen pääsyn Lohjan matkailupalvelukeskuksen kautta.

Lammin talo taas on Elias Lönnrotin vanhuudenkoti, joka sijaitsee vain neljän kilometrin päässä Paikkarin Torpasta. Lammin talo on osittain savupirtti ja osittain säätyläistalo. Lammin talo on myös suojeltu kohde ja siihenkin Suomen historiasta kiinnostuneen on mahdollista päästä tutustumaan. Talossa on edelleen aistittavissa Lönnrotin henki ja useat hänelle kuuluneet esineet kertovat omaa tarinaansa tästä Suomen kielen pelastajasta. Kun katsoo Lohjan upeaa luontoa ja kulttuurimaisemaa, on helppoa ymmärtää miksi Elias valitsi myös aikuisuuden kotinsa samalta alueelta missä syntyi. Luonto Lohjalla ja Sammatissa on kertakaikkiaan lumoavan kaunis!

Lönnrot syntyi ja kuoli Lohjalla Sammatissa ja Lohjan yllä leijuukin vahvana Lönnrotin henki. Ei siis olekkaan ihme, että Lohja ja Sammatti ovat todella ylpeitä omasta pojastaan, joka niin suurelta osin vaikutti sekä Suomen kieleen, kirjallisuuteen kuin lääketieteeseenkin. Voi vain kysyä missä jamassa Suomi ja Suomen kieli olisivat ilman tätä nerokasta ja ahkeraa miestä?

lammin talo

post

Lohjalla sattuu ja tapahtuu!

Lohja kuulostaa monien mielestä varmaankin tylsälle paikalle, mutta nämä henkilöt eivät varmastikaan tiedä kaikkea mitä Lohjalla on vuosien mittaan tapahtunut!

Moniko meistä on kuullut esimerkiksi suuresta kissakalasta, joka Pentti Jormakkala pyydysti vuonna 1981 Lohjan edustalla olevasta vesistöstä. Kissakala oli niin suuri, että sitä nostamaan piti hälyttää Lohjan VPK, ja heilläkin meinasi kalusto loppua kesken tässä projektissa. Oli ja on tänäkin päivänä täysi mysteeri, miten kissakala oli eksynyt Lohjan vesistöön?

Kissakala ei oikeastaan ole mitään, kun kuulee seuraavan tapahtuman Lohjalta. K-Kaupan Marja-Liisa ja naapuripitäjän nimismies pitivät salasuhdetta keskenään yhteensä 9 vuoden ajan, kunnes selvisi, että Marja-Liisa oli oikeasti KGB agentti kylmänsodan ajoilta, kukaan ei vain ollut muistanut ilmoittaa tälle innokkaalle salaiselle agentille työsuhteen päättymisestä. Joka tapauksessa Marja-Liisa ja nimismies menivät naimisiin, tosin Marja-Liisan oikea nimi olikin Oksana.

Uutta Lohjan kirjastoa suunniteltaessa ja vanhoja kirjoja pois heitettäessä, kävi ilmi, että yhden vanhan ja kuluneen kirjan sivut oli sidottu seteleistä. Nämä setelit olivat vanhoja Suomen markkoja ja asialla oli ollut Lohjan pihein pappa Mauri, myöhemmin näitä kätköjä löydettiin ympäri Lohjaa eri paikoista ja siitä tulikin Lohjalainen urheilulaji seuraavaksi 10 vuodeksi, nimeltään, “etsi Maurin rahat”. Kaikki jotka ovat käyneet koulunsa Lohjalla 1970-luvulla muistavat varmasti tämän kaikkien rakastaman urheilulajin, jossa loppujen lopuksi käytiin jopa piirimestaruuskilpailuja.

Lohjalla asuu myös muutamia kuuluisuuksia, mutta asia mitä moni ei tiedä, on se, että nämä kuuluisuudet asuvat kaikki samassa talossa Lohjan reunamilla. He ovat omakustanteisesti rakentaneet itselleen Big Brother taloa muistuttavan kommuunin, jossa asuvat ja kuvaavat itse kaiken tapahtuvan. Kerran kuukaudessa he järjestävät sitten kaikille Lohjalaisille ilmaisen tapahtuman, jossa esitetään aina isolta ulko screeniltä edellisen kuukauden editoitu materiaali.

Mielenkiintoisin tarinoista on kuitenkin legenda, jonka mukaan Lohja on syntynyt siitä, kun metsään eksynyt marjastaja pariskunta tapasi toisen pariskunnan (he olivat tosin sienestäjiä) ja päättivät yhdessä rakentaa majapaikan. Loppujen lopuksi kävi niin että olo majapaikassa venyi venymistään ja marjastajapariskunnan nainen huomasi vieläpä olevansa raskaana. Nämä neljä eksynyttä päättivät jäädä asumaan majapaikkaansa, keskelle metsää. Pikku hiljaaa kylä kasvoi ja populaatiota tuli lisää, kun joku marjastaja, sienestäjä tai metsästäjä eksyi pois normaalilta reitiltään.Pikkuhiljaa Lohja kasvoi näiden eksyneiden ihmisten avulla suhteellisen suureksi ja elinvoimaiseksi kyläksi, jossa oli ammattimiehiä ja naisia joka lähtöön.

Sienestäjä pariskunnan mies oli tiennyt tämän kokoajan, mutta oli halunnut pitää tiedon itsellään, koska viihtyi siellä niin hyvin. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että kaikki neljä ja heidän lukuisat jälkeläisensä päättivät jäädä asumaan kyseiselle paikalle ja antoivat paikalle nimen Lohja, joka sen aikaisessa suomenkielessä tarkoitti sukua. Mikä olisikaan ollut parempi nimi tuolle pikku kylälle, jossa kaikki tunsivat toisensa ja olivat pikkuhiljaa muotoutuneet kuin yhdeksi suureksi suvuksi!

post

Lohjan tunnelma

Tiedättekös, mikään ei voita Lohjalla vallitsevaa tunnelmaa. Kesäiltaisin lapset hyppivät laiturilta järveen, ja aikuiset istuskelevat nuotion äärellä, järven rannalla.  Lohjassa on jotakin hyvin idyllistä. Se on minulle aina ollut se koti, mutta se ei toki ole ainoa asia, mikä Lohjan pienestä kaupungista tekee idyllisen ja ihanan.

Lohja on kaupunki, joka edustaa Eteläistä Suomea juuri oikealla tavalla. Se on aito oikea etelä-suomalainen kaupunki. Lohjalta ei puutu mitään, eikä siellä ole mitään liikaa. Kesällä mökkiläiset valtaavat Lohjan perheineen, mutta silti ihmisvilinä ei ylly liian kovaksi. Lohjasta tulee vain hieman eläväisempi, kuin mitä se on talvisin.

Lohjalla on niin paljon nähtävää, vaikka sitä ei moni uskoisi. Se joka sanoo, että Lohjalla ei ole nähtävää, ei ole luultavasti koskaan nähnyt puoliakaan, mitä Lohjalla on annettavana. Upean kaunis luonto, on vain yksi asia, joka Lohjalla on nähtävä. Siihenkin tutustuessa saa kulumaan päiviä, ellei viikkoja. Luonnossa voi kävellä, uida, meloa, harrastaa vuorikiipeilyä, tai vaikka mitä muuta. Lohjalla vallitsee tunnelma, jota ei voita mikään! Tunnelma on yhtä aikaa ihanan kupliva, ja rauhallinen. Jokin Lohjan kesäilloissa kutsuu luokseen. Ilmassa on lähes maaginen tuoksu, joka korostuu entisestään, sillä yön kosteus alkaa lankeamaan pikku hiljaa. Mikään ei voita Lohjalla lomailua, etenkään kesällä, kun samalla kaikki palvelut ovat lähellä, mutta kukaan ei pääse häiritsemään rauhaasi.

post

Lohjan rautakautinen hautausmaa

Lohjalla sijaitsee todella mielenkiintoinen retkikohde, joka on niinkin vanha kuin 500-200eKr. Kyseessä on rautakautinen hautausmaa, joka on antanut leposijan vainajilleen jo todella pitkän ajan. Tunnelma kalmistossa on todella rauhoittava ja vanhat puut suorastaan huokuvat rauhaa ja humisevat tuulessa rauhoittavasti. Ei voi olla ajattelematta, kuinka kaunis ja tyyni hautapaikka tämä on ja voi vain kuvitella sen ikiunen tyyneyttä, missä nämä vainajat lepäävät. Vaikka alueen haudat ovatkin ikänsä vuoksi hiukkasen ränsistyneitä, ei se estä tuntemasta suurta kunnioitusta tätä paikkaa ja sinne haudattuja ihmisiä kohtaan. Tämä kyseinen kalmisto pistää miettimään ja rauhoittumaan, nykyajan hektisessä maailmassa, ja se on meille monelle varmasti todella tarpeen.

Rautakautiset haudat ovat kiviröykkiöitä, jotka ovat rakenteettomia. Hautaustapa oli rautakauden suomessa suhteellisen vaatimaton, mutta kuitenkin haluttiin kunnioittaa vanajia rakentamalla heille jonkinlainen muistomerkki päällekkäin ladotuista kivistä. Tärkeämpää tuohon aikaan olikin se, mitä vainajalle laitettiin mukaan hautaan. Lohjan muisnaishaudoista on löydetty mm. saviastiapaloja ja rannekoru. Tämä kalmisto, kuten useat muutkin rautakauden kalmistoista, on sijainnut suhteellisen lähellä asutusta. Hautoihin oli todellakin rautakaudella tapana laittaa mukaan vainajalle tärkeitä esineitä ja esimerkiksi ruokaa. Jotkut keraamiset tai rautaiset esineet ovat säilyneet tähän päivään saakka, mutta harmillisen usein orgaanisista materiaaleista tehdyt esineet ovat ehtineet tuhoutua vuosien saatossa.

Kuitenkin nämä haudat ja niistä löytyneet esineet pystyvät kertomaan meille paljon rautakauden ihmisten elämästä ja tavoista Lohjan alueella. Ehkäpä elämä ei kuitenkaan ole eronnut omastamme niin paljon kuin voisimme kuvitella, vaan on pitänyt sisällään samoja iloja ja murheita kuin meilläkin on. Jokatapauksessa alueella on todella mielenkiintoista kuljeskella ja aistia siitä huokuvaa rauhaa ja tyyneyttä.

 

post

Etelä-Suomen kesäkaupunki

Lohja on aina, kuten tänäkin kesänä, pääkaupunkiseudun asukkaiden ykköspaikka. Helsingissä asuvat perheet pakenevat viikonloppuisin kauniille kesämökeilleen Lohjalle. Tämä kesäparatiisi sijaitsee vain noin 60 kilometrin päässä Helsingissä, joten Lohjalle hurauttaa autolla, helposti alle tunnissa. Pääkaupunkiseudulla asuvien kesäasuntoja on Lohjalla yli 4200. Sille on syynsä. Lohjalle ei ole ainoastaan lyhyt matka, vaan se on suorastaan täydellinen paikka kesämökille, kaikin puolin. Lohjan kaupunki ei ole mahdottoman pieni, sieltä löytyy paljon tekemistä, etenkin kesän aikana, kun mökkiläisiä tulee paikkakunnalle paljon. Lohja on kuitenkin tarpeeksi pieni, siten että siellä ollessa, pystyy helposti rentoutumaan, ja ottamaan aikaa itselle, kun tavallisesti asuu kaupungin vilinässä.

Lohja saattaa olla paikkana paras pääkaupunkiseudun asukkaille, juuri siksi, että monet kaupunkilaiset ovat liian tottuneita kaupunkilaiseen elämään, eivätkä halua mökinkään sijaitsevan keskellä ei mitään. Jos haaveilet mökistä Lohjalla, kannattaa varautua siihen, että joudut maksamaan paljon sijannista. Lohjan kesämökit ovat haluttuja, ja itse rakentaminen ei onnistu helposti, sillä rakennuslupaa Lohjalle on vaikea saada, enää nykyään. Etenkin järvien rannat, ovat Lohjalla jo todella tiheään rakennettuja.

Kesäisessä Lohjan kaupungissa on aina paljon tekemistä. Suuntaa ostamaan herkkuja Lohjan torille, järjestä piknik jollain kauniiden järvien rannoista, tai mene vaikka kesäteatteriin! Lohjalla on muutama eri kesäteattereita, joten voit varmasti löytää niistä sopivan näytelmän sinunkin makuusi. Esimerkiksi VisitLohja nettisivu on hyvä paikka etsiä ajankohtaisia tapahtumia Lohjan kesäpäiviin.

Lohjan harrastusmahdollisuudet

Moikka, toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava viikko. Minulla ainakin on, olemme aktiivisesti etsineet taloja Lohjalta, ja harkinneet myös oman talon rakentamista paikkakunnalle. Sen myötä eräänä päivänä tällä viikolla, tulin ajatelleeksi Lohjan harrastusmahdollisuuksia. Minä, ja vaimoni tykätään harrastaa kaikenlaista, muun muassa juoksu, ja kamppailulajit kuuluvat harrastuksiimme urheilun puolelta. Olisi myös mielenkiintoista aloittaa joku uusi harrastus hänen kanssaan, tai vielä parempaa, koko perheen voimin. Lapsemmeki harrastavat ratsastusta, ja jalkapalloa, sekä sirkuskoulua, tällä hetkellä. Toivon tietysti, että he saisivat jatkaa rakkaita harrastuksiaan sittenkin, kun muutamme. Sen vuoksi päädyin tutkiskelemaan, millaisia harrastusmahdollisuuksia Lohjalla on tarjottavanaan. Hyväthän ne mahdollisuudet paljastuivat olemaan. Se saattaa johtua siitä, että Lohjalla asuu niin paljon lapsiperheitä, että harrastajiakin riittää, jokaisessa lajissa. Jos jotain ei löydy Lohjalta, niin aina voi lähteä Helsinkiinkin. Esimerkiksi harrastus, joka on vain kerran viikossa, voi ihan hyvin olla pienen ajomatkankin päässä. Etenkin siinä tapauksessa, että lähempää ei löydy juuri sen lajin harrastusmahdollisuutta.

Harrastukset ovat, niin lapsille kuin aikuisillekin, kovin tärkeitä. Ainakin itselle ne ovat suoranainen henkireikä arjen keskellä. Samalla saa liikuntaa, ja omaa aikaa, taikka sitten pääsen tapaamaan kavereita. Esimerkiksi sulkapalloa pelaan hyvän ystäväni Markuksen kanssa. Tapaamme joka Torstai-iltana sulkapallokentän reunalla, ja pelaamme yhdessä muutaman erän. On hauskaa, että on joku, kelle pääsee purkamaan sydäntään samalla, kun hikoilee arjen stressiä pois, liikkumalla. Viikonloppu onkin sitten lasten harrastusten aikaa, sillä pojalla on jalkapalloharjoituksia, ja pelejä. Tytöllä taas ratsastusta, ja myös ratsastuskilpailuja. Kaikkialle pitää ehtiä, joten viikonloppumme vaativat hieman suunnittelua. Elän kuitenkin todella paljon lapsilleni, ja haluan, että he pääsevät harrastamaan kaikkea mahdollista, joten minua ei ollenkaan haittaa, että viikonloppumme menevät lasten kanssa.

post

Muutto Lohjalle?

Moni rakkaista lapsuudenystävistäni asuu Lohjalla, samoin kuin paljon sukuanikin. Sen vuoksi olemme perheeni kanssa harkinneet Lohjalle muuttoa. Asumme tällä hetkellä vuokralla Helsingissä, ja etsimme omaa taloa. Lohjalle muutto houkuttelisi sen vuoksi, että kiinteistöt ovat siellä halpoja, lapsille olisi aina hoitajia valmiina, ja Lohja sijaitsee vielä kuitenkin hyvin lähellä Helsinkiä. Kummankaan, minun, tai vaimoni, ei tarvitsisi vaihtaa työpaikkaa. Kaipaan myös Lohjan kauniisiin maisemiin, ja haluaisin kovasti, että omat lapseni saisivat kasvaa samoissa maisemissa, joissa minä olen itse saanut kasvaa. Voit lukea lisää Lohjan kauniista luonnosta, aiemmasta tekstistämme.

Olemme hieman tarkkailleet Lohjan asuntomarkkinoita, ja ne näyttävät olevan hyvällä mallilla. Ainakin paljon paremmalla, kuin Helsingin kaupungin sisällä. Emme ole puolen vuoden aikana käyneet katsomassa kuin kahta taloa Helsingissä, joista kumpikaan ei oikeastaan vakuuttanut meitä niin paljoa, että olisimme halunneet jättää tarjouksen talosta. Sen takia päädyimme siihen ratkaisuun, että etsimme jotain myös Helsingin ulkopuolelta, mutta emme halua muuttaa esimerkiksi Vantaalle tai Espooseen, sillä ne ovat omasta mielestäni kuin Helsingin epämiellyttäviä lähiöitä, joissa ei itsessään ole paljon mitään. Jos kerran lähden Helsingistä, niin haluan kyllä muutakin. Sen vuoksi päädyimme Lohjaan. Se on kaikin puolin oiva vaihtoehto meille, kaikkine hyvine puolineen. Myös sukulaiseni ovat innoissaan siitä, että olemme alkaneet etsiä taloa Lohjalta. Emme tietenkään aio sulkea Helsinkiä kokonaan pois laskuista, jos oikea talo sattuu kohdalle, mutta laajennamme reviiriämme.

 

Rantakävely Lohjalla

Tällä kertaa jatkamme samalla aiheella, kuin viimeksi, eli matkakokemuksilla Lohjalta. Minulle Lohja on aina ollut yksi lempikaupungeista, ja etenkin kesällä siellä on tullut vietettyä paljon aikaa, sillä mummolani on Lohjalla. Kesäisin kaupunki on ehdottomasti parhaimmillaan. Kova luontomatkailija kun olen, lähdin kerran kävelemään kauniille kävelyreitille, joka kulkee Lohjan rantoja pitkin. Reitin varrelle vastaani tuli kaikenlaista, mutta ennen kaikkea näin Suomen kauneimpia järvimaisemia yhden kävelylenkin aikana.

Reitti alkaa Lohjan Matkailupalvelukeskuksen edestä, josta lähdin kävelemään Lohjan museon luo, joka itsessään jo kaunis nähtävyys, ja vanha sellainen. Lohjan museoalueella sijaitsee myös muun muassa Suomen kolmanneksi vanhin kalkkikaivos, josta on louhittu kalkkikiveä jo yli 100 vuoden ajan. Museoiden luota lähdin kohti Moision rantaa, ja kun lämmin kesäpäivä oli kyseessä, pulahdin uimaan virkistävän viileään veteen. Moisionlahden rannalla on aina ollut aina aivan erityisen laaja lintulajisto, jota on upeaa ihailla, samalla kun käy rannalla tai vaikka uimassa. Rannalta suuntasin kohti Törmän avolouhosta, joka sijaitsee Moisionlahden takana, ja on siten sopivasti matkan varrella.

Seuraavana kohteenani oli upea Hiidensalmi, joka on aivan erityisen kaunista aluetta. Nautin toden teolla Hiidensalmen maisemista, ehkä eniten koko reitistä, joka on kokonaisuudessaan kaunis. Järven rannalla on ihanaa vain istuskella, ja katsella mieltä ylistäviä maisemia. Siitä kävelin eteenpäin reitin varrella. Vastaani tuli useita kivoja kohteita, kuten Kiviniemenranta, josta suunnistin kohti Aurlahden rantaa, kulkien Pitkäniemen tehdasalueen lävitse. Aurlahden rannassa päätin osallistua rantalentopallon peluuseen, sillä sattumoisin muutama lapsuudenystäväni pelaamassa lentistä. Oli kyllä erittäin mukava yllätys tavata kavereita monen vuoden jälkeen. Pelailtiin, ja rupateltiin siinä hetki yhdessä, minkä vuoksi Lenkkini hieman hidastui alkuperäiseen aikatauluun nähden. Oli kuitenkin sen arvoista, joten ei haitannut yhtään.

Aurlahdelta kävelin kohti Porlaa, joka osoittautui oikeinkin kauniiksi alueeksi, ja en ollutkaan ennen siellä piipahtanut. Porlassa sijaitsee lampiviljelylaitos, joka on perustettu jo vuonna 1919, Hugo Laguksen toimesta. Se oli ihan mukava nähtävyys. Porlasta seuraavana vastaani tuli pieni uimaranta, joka on loistava paikka, sillä se sijaitsee sen verran syrjässä, että kaikki eivät eksy sinne. Rannassa on myös ihana hiekkapohja. Kävin vielä juomassa iltakahvit kesäravintola Villa Haikarissa, jonka jälkeen reittini päättyi Liessaareen, jossa mummolanikin sijaitsee. Täydellinen kävely siis, sillä Liessaari on minulle todella rakas paikka, ja saavuin sinne juuri auriingonlaskun aikaan. Sen jälkeen menin mummolleni kyläilemään, ja hän paistoi lettuja. Täytyy sanoa, että oli suorastaan loistava päivä. Täydellinen, ettenkö sanoisi. Mummonikin oli oikein onnellinen nähdessään minut pitkästä aikaa, ja pelasimme lettujen syönnin lomassa hieman korttia. Ruostuneeksi päässeet taidot tulivat taas esiin.

Matkatarina Lohjalta

Tänään tulin kertomaan teille erään matkatarinan Lohjan maisemista. Toivon, että nautitte tarinasta yhtä paljon, kuin minä nautin sen kirjoittamisesta. On aina mukavaa palata muistelemaan menneitä aikoja iloisten muistojen merkeissä. Tarina kertoo siitä, kun minä, ja silloinen hyvä ystäväni Toni lähdimme kesäloman ensimmäiselle reissulle Lohjalle. Pakkasimme auton täyteen, ja lähdimme ajamaan mielessämme siintävät järvimaisemat, joista olimme haaveilleet jo pitkään ennen reissuun lähtöä. Kaikki oli niin hyvin, olimme yhdessä tässä, ja tulisimme viettämään seuraavan viikon yhdessä kuvankauniissa Lohjan kaupungissa. Kuten arvata saattaa, kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin olimme suunnitelleet. Muuten kyseessä ei olisi ollut läheskään yhtä jännittävä kesätarina.

Ajoimme Tonin sinisellä Fordilla vuorotellen, ja lauleskelimme kuunnellen auton radiossa soivia hittejä. Onneksi molemmilla oli samanlainen musiikkimaku, niin kanavasta ei tarvinnut riidellä. Matka oli oikein rattoisa. Koska oli kesäkuu, niin aurinko paistoi kuin kirkkaalta taivaalta vielä myöhään illallakin. Pääsimme perille Lohjalle iltasella, ja parkkeerasimme Fordin Lohjanjärven rannalle poukamaan. Löysimme sopivan rauhallisen paikan metsän ja järven välistä. Pulahdimme samantien perille päästyämme uimaan, sillä matkan aikana oli tullut todella kuuma. Eihän Tonin Fordissa sentään ilmastointia ollut, ja oli aurinkoisen lämmin kesäpäivä. Pystytimme teltan, ja paistoimme vaahtokarkkeja nuotiolla myöhään iltaan saakka. Elämää mullistavien keskustelujen jälkeen kävimme viimein nukkumaan makuupusseissamme telttaan.

Aamun sarasteessa kaivauduimme ulos teltasta. Kyllä huomasi, että oli väsyttänyt, sillä olimme molemmat nukkuneet kuin tukit, vaikka olikin kyseessä melko alkeelliset olosuhteet teltassa. Valmistimme itsellemme aamupalaa nuotion ääressä, ja siirryimme laiturin nokkaan nauttimaan aurinkoisesta säästä. Toni onnistui pyytämään pari kalaa, joista saamme syödäksemme lounaaksi. Se on kumma juttu, kuinka ruoka maittaa ihan eri tavalla ulkoilmassa. Siinä lounastaessamme saimme seuraa, nimittäin musta korppi istui viereemme kivelle kärkkymään ruokaa. Toni tokaisi, että musta korppi enteilee joidenkin mukaan pahaa. Aloimme nauraa kovaäänisesti, ja korppikin lennähti pois. Oli vaikea uskoa, että mitään pahaa voisi käydä, sillä olimme niin onnellisia, ja positiivisin mielin juuri siinä hetkessä.

Pian saimme lisää seuraa, ja tällä kertaa ihan ihmisistä. Pete ja Olli olivat kaksi meidän kanssa samanikäistä kundia, jotka olivat valinneet leirintäpaikaksi saman poukaman kuin mekin. He saapuivat myöhään iltapäivällä Lohjanjärvelle, ja alkoivat pystyttää telttaansa noin parinkymmenen metrin päähän meidän teltastamme. En oikein tiennyt mitä ajatella. En tiennyt, oliko minusta hauskaa, vai ihan kamalaa, että he päättivät leiriytyä juuri meidän viereemme. Olin nuorempana melko ennakkoluuloinen, mitä tuli uusiin ihmisiin, joita en tuntenut. Siihen oli syynsä.

Toni puolestaan viihtyi uusien poikien kanssa paremmin kuin hyvin. Senhän minä osasin jo arvatakin. Hän oli aina ollut luonteeltaan sellainen, että viihtyi uusien ihmisien seurassa liiankin hyvin. Toni halusi olla huomion keskipisteenä, ja piti huolen, että jokainen huomasi hänet, ja muisti hänen nimensä. Ainakin sen tunnin ajan. Hän sai monesti minut tuntemaan itseni epäsosiaaliseksi, vaikka en sitä ollut, en todellakaan. Nautin vain paljon enemmän hyvien ystävien seurasta, enkä niinkään tuntemattomien kanssa rupattelusta. Heillä ei tuntunut koskaan olevan minulle mitään annettavaa.

Päädyimme kuitenkin kaikki neljä istuskelemaan nuotion äärelle, ja turisemaan turhista aiheista. Olli ja Pete vaikuttivat yllättävän mukavilta pojilta. Tosin en välittänyt Ollin piikittelevistä kommenteista, joita ei huomannut, ellei ollut tarkkana. Pian keskustelu kävi kuitenkin kiihkeämmäksi, ja Ollia ja Tonia sai miltei pidätellä, jotta he eivät olisi toistensa kimpussa. He tappelivat siitä, kumpi on kovempi jätkä. Joskus mietin, että onko meillä miehillä kaikki ihan kotona, kun aina pitää olla niin kilpailuhenkinen sanan jokaisessa merkityksessä. Pian Pete keksi, että mikä olisi hyvä ratkaisu poikien väliseen riitaan. Nimittäin se, että kumpi uskaltaisi mennä sysipimeään metsään keskellä yötä, ja selviäisi koko yön metsässä nukkuen.

Minun mielestäni idea oli erittäin typerä, varsinkin kun tiesimme, että metsässä oli viime kesänä nähty susia. Kuka tietää, vaikka ne majailisivat siellä vieläkin. Yhden oluen jälkeen Tonia ei kuitenkaan pidätellyt mikään. Hän lähti juoksemaan yhdessä Ollin kanssa metsään, molemmat omia polkujaan. Minä jäin leirintäpaikalle Peten kanssa, enkä tiennyt mitä ajatella. Istuimme vielä hetken nuotion ääressä kaksistaan. Yhtäkkiä Pete kuitenkin kävi kimppuuni, ja onnistui tappelun seurauksena työntämään minut laiturilta alas. En ehtinyt ajatella, kun vetäisin Peten mukanani ottaen kiinni hänen paidanhelmastaan. Pete oli silminnähden raivoissaan. Hän yritti työntää päätäni veden alle, ja minä taistelin kaikilla voimillani, jotta hän ei onnistuisi siinä. Aikamme nahjailtuamme vedessä Pete lähti uimaan, ja sitten juoksemaan kohti Tonin autoa. Siinä vaiheessa tajusin, mistä oli kyse. Pete yritti varastaa Tonin Fordin. Olisi pitänyt arvata, että koko metsään meno oli pelkästään osa Peten ja Ollin ilkeää suunnitelmaa.

Pete istui märkine vaatteineen sisällä autossa, ja oli juuri saamassa autoa käynnistymään, kun me molemmat havahduimme metsästä kaikuneeseen huutoon. Siinä samassa katsoimme toisiamme, ja ryntäsimme metsään taskulamppujen kanssa. Juoksimme pitkään, ehkä muutamia kilometrejä seuraten välkkyvää valoa, joka tuli jostain kauempaa metsän syvyyksistä. Lopulta pitkän matkan jälkeen olimme hengästyneitä, ja eteemme avautui kauhistuttava näky. Toni ja Olli seisoivat hiestä märkinä, peloissaan selät liimautuneina kallion seinään. Heitä ympäröi susilauma, joka haisteli heitä, ja ulvoi. Susia tuntui valuvan paikalle koko ajan lisää. Pian tajuisimme, että meidän tulisi toimia nopeasti, tai olisimme kohta keskellä susilaumaa itsekin. Huomasin Tonin ilmeestä, että hän halusi huutaa, “Tee jotain!”, mutta se olisi voinut saada sudet pois tolaltaan, joten hän pysyi vaiti.

Aloin mielessäni kelaamaan luontodokumenttia, jonka mukaan oli pelästytettävä lauman johtaja, niin muutkin perääntyisivät. Tein uhkarohkean tempun, ja siiryin kävelemään nelinkontin, pitäen selän korkealla. Samaan aikaan osoitin suoraan susilauman johtajan silmiin taskulampullani. En tiennyt mitä odottaa, mutta samassa susi alkoi perääntymään inisten. Kun johtaja perääntyi, muutkin sudet seurasivat perässä. Huokaisin helpotuksesta. Lähdimme kaikki samantien pois metsästä. Olli oli saatava sairaalaan, sillä yksi susista oli ehtinyt puremaan häntä reidestä, ja se ei ollu kaunis näky.

Hyppäsimme Fordiin, ja kyyditimme Ollin ja Peten sairaalaan. Jätimme heidät sinne, ja sanoimme pari valittua sanaa poikien idioottimaisesta suunnitelmasta. Tosin syytimme myös itseämme siitä, kuinka tyhmiä olimmekaan olleet, kun olimme menneet mukaan typerään suunnitelmaan mennä metsään. Joskus kun on kyse mieheydestä, niin miehillä vaan tuppaa lähtemään järki. Mieheyttä on vain pakko todistella itselle ja muille kaikin mahdollisin tavoin. Oli sitten kyse mistä tahansa järjenvastaisesta touhusta. En voi sanoa, että olisn ylpeä ollut tästä reissusta, mutta ainakin opimme Tonin kanssa paljon. Kotimatkalla ei vielä paljon hymyilyttänyt, mutta myöhemmin olemme Tonin kanssa muistelleet tarinaa lämmöllä. Hän on yhä yksi parhaista kavereistani, ja olemme molemmat rauhoittuneet paljon, kun ikää on tullut lisää. Paljon on muuttunut, mutta yksi asia ei koskaan tule muuttumaan. Se, että Toni ajaa vain, ja ainoastaan Fordilla.