Mökillä Lohjalla

hiekkatie

Taivas oli kirkkaansininen ja sitä koristi vain muutama pieni pumpulipallon näköinen poutapilvi. Niittyjen kukat kukkivat kuin vanhoissa Suomifilmeissä konsanaan ja tuntui että tälläsienä kesäpäivänä ei voinut olla muuta kuin onnellinen.

Iiro oli saapunut perheen kesäpaikalle yhdessä ystävänsä Heikin kanssa, ja tarkoitus oli viettää siellä seuraavat neljä viikkoa nauttien luonnon rauhasta ja Suomen suvesta. Iiro ja Heikki kulkivat hiljalleen kesäpaikalle vievää hiekkatietä ja vaikka kesäpäívän kuumuus saikin hiekan pölyämään, nauttivat he matkastaan suunnattomasti. Tien reunalla siritti heinäsirkkojen kuoro ja mehiläiset pärrösivät niityn kukissa kuin viimeistä päivää.

Linja-auto oli jättänyt pojat ison tien varteen, josta he jatkoivat matkaa jalkaisin seuraavat viisi kilometriä kesäpaikalle. Iiron lähistöllä asuva eno oli lupautunut hakemaan pojat bussipysäkiltä, mutta kumpikin oli ollut sitä mieltä että reipas kävely Suomalaisessa maalaismaisemassa heti loman alkuun olisi vain ja ainoastaan upea kokemus.

Matka taittuikin mukavasti hiljakseen kävellessä ja luontoa ja sen ihanuutta ihmetellessä. Kohta edessä häämöttikin jo kesäpaikka, joka oli vanha hirsinen maatilarakennus, kaikkine asiaan kuuluvine piharakennuksineen. Rappusten vierellä oli vanhassa keittiötökissä syreenin oksia iso kimpullinen ja Iiro arvasi että enon vaimo oli ollut asialla. Viileä tupa tuoksui samalta kuin aina ennenkin, eli vanhalta puulta ja mäntysuovalta. Vanhojen hirsien suojissa kesäpäivä menetti viileytensä ja pojat kävivät vierekkäin istumaan tuvan pitkille penkeille.

maalla

Mikä siinä olikin, että tänne suupuessa kaikki ongelmat ikäänkuin unohtuivat ja oli helppoa olla ja hengittää. Poikien reput olivat ovensuussa ja siinä he istuivat kahdestaan kuin kaksi vanhaa miestä. Äkkiä Heikki hyppäsi ylös ja ilmoitti menevänsä uimaan. Iiro seurasi perässä ja yhtä matkaa pojat juoksivat rannalle, jossa vanha hirsinen sauna odotti tavanomaisella paikallaan. Saimaa kimmelsi keäauringossa ja Silkkiuikkujen äänet kaikuivat järvenselältä. Kaukana horisontissa näkyi joku soutelevan ja airojen vedot kaikuivat järvenselkää pitkin poikien korviin.

Pojat vaihtoivat saunan pukuhuoneessa uimahousut jalkaan ja juoksivat laituria pitkin suoraa päätä järveen, niin että vesi sen kuin roiskui kun pojat putosivat järven viileään syleilyyn. Tuntui kuin olisi palannut lapsuuteen kun uida pärskytteli lämpimässä järvivedessä ja antoi kaiken stressin ja harmien valua ulos.

Aikansa järvessä pulikoituaan, pojat nousivat istumaan auringon lämmittämälle laiturille ja pyyhkeiden päällä makoillessa antoivat kumpikin katseen vaeltaa taivaan pilvimuodostelmissa. Heikki taisi nukahtaakkin hetkeksi ja Iiro herättelikin Heikin pian nousemaan ylös.

Pojat marsiivat samaa reittiä takaisin talolle ja päättivät ottaa pienet nokoset tuvan viileydessä. Heikki jatkoi keskeytyneitä uniaan tuvan sivustavedettävällä ja Iiro asettui toiselle puolelle tupaa vanhalle hetekalle. Iiroa ei oikeastaan nukuttanut, mutta Heikki edellisen yön työtä tehneenä tuntui kaipaavan unta heti loman alkajaisiksi. Vaikka Iiro ei itselleen tunnustanutkaan väsymystään, ei mennyt kuin muutamia minuutteja ja hänkin oli vaipunut rauhoittavaan uneen ja lukemiseksi tarkoitetut Aku Ankat olivat valahteneet tuvan lattialle.

Ilta oli jo kääntynyt hämärän hyssyyn, ennen seuraavaa aamunkoittoa, kun pojat heräilivät kumpikin tahoillaan. Heikin herätessä oli Iiro jo keittönyt iltakahvit ja kattanut pöytöön mummon karjalanpiirakoita ja munavoita. Nälkä oli kummallakin, sillä ei Heikki eikä Iirokaan , oleet muistaneet syödä mitään koko päivänä. Kahdekasan karjalanpiirakkaa katosi kuin huomaamatta poikien nälkäsiiin vatsoihin. Kumpaakaan pojista ei nyt väsyttänyt pitkien päiväunien jälkeen, joten Iiro ehdotti että he voisivat kävellä Iiron enon talolle ja sen jälkeen lämmittää saunan. Iiron eno asui vain kivenheiton päässä ja olisi myös mukavaa päästä seuraamaan maatalon iltapuuhia, lypsyineen kaikkineen.

Ennen kuin pojat edes ehtivät pihapiiriin, tervehti heitä enon koiran, rekun haukku heitä. Rekku juoksi aitauksessaan ja oli kyllä jo tunnistanut Iiron ystävällisistä äännähdyksistä päätellen. Iiron enokin marssi ulos navetasta yhdessä vaimonsa kanssa Rekun haukun hälyttäminä. Siinä sitten vaihdettiin kuulumisia ja sekä iiro että Heikki saivat kutsun istua iltapala pöytään. Pojat yrittivät estellä, kertoen että olivat juuri syöneet, mutta se kaikui kuuroille korville. Pian pojat taas sitten istuivat syömässä ja kummankin mahat olivat niin täynnä, että yhdessä he miettivät voivansa pyöriä takaisin kesäpaikalle.

Iltapalan jälkeen istuttiin vielä hetki viilenevässä kesäillassa ja sen jälkeen pojat huikkasivat hyvän yön toivotukset ja lähtivät kohti omaa majapaikkaansa. Päästyään perille oli jo myöhä ja ruoka painoi unettavasti vatsassa, joten pojat päättivät että oli aika käydä unten maille. Hetken päästä tuvasta kuului tasainen tuhina ja kuorsaus, kun pojat olivat nukahtaneet kumpikin omaan sänkyynsä, viileiden ja puhtaiden pellavalakanoiden alle.

tupa

Aamulla Heikki heräsi ensimmäisenä tuvan verhojen raosta pilkistävään kirkkaaseen aamuaurinkoon. Kello oli vasta seitsemän, mutta aurinko paitoi jo kirkkaana ja pikkulintujen kuro sirkutti iloisena puiden oksilla. Heikki keitti kahvia ja kattoi aamupalaa pöytöön, samalla kun kuunteli Suomalaisen kesäaamun ääniä. Heikki otti muutaman leivän ja kupillisen kahvia, sekä istahti talon suurelle ja vanhalle kivirapulle. Kärpäset ja mehiläiset olivat jo ahkerina työssään ja aamukaste kimalteli vielä nurmella. Siinä itsekseen aamukahvia juodessaan, Heikki mietti miten onnekas oli, kun sai kokea tälläisen aamun ja vielä nauttia siitä yhdessä parhaan ystävänsä Iiron kanssa. Heikki ja Iiro olivat tutustuneet jo ala-asteella ja olivat siitä asti olleet parhaat kaverukset. Heikki olikin ollut täällä Iiron kesäpaikalla lukuisia kertoja aiemminkin ja paikka tuntui Heikilläkin kuuluvan osaksi kesää. Täällä oli vietetty syntymäpäiviä ja rippijuhlia, puhumattakaam muutamista kotibileiden tapaisista, joita pojat olivat teini aikoinaan muutamia kertoja salaa järjestäneet.

Tuvasta alkoi kuulua lattialankkujen narinaa, ja pian portaille Heikin viereen istahti myös Iiro, jonka vaaleat hiukset olivat sekaisin unen jäljiltä ja T-paita väärinpäin päällä. Siinä pojat istuivat yhdessä sopuisassa hiljaisuudessa, kuunnellen ja ihmetellen kesäaamua. Tälläista elämän piti ollakin, pystyä istumaan ihan hiljaa, ilman epämukavaa tunnetta siitä, että jomman kumman pitäisi puhua. Se hetki oli täydellinen ja säilyisi poikien mielessä vielä vanhuuden päivinäkin.

kesäaamu

 

post

Hyrsylän mutka

Tänään kerromme ikinuoren tanssinopettajan ja yrittäjän Aira Samulinin upeasta talosta, joka sijaitsee vain 60 kilometriä Helsingistä Saloon päin. Tämä upea ja persoonallinen matkailukohde on avoinna ympäri vuoden ja siellä on mahdollisuus tutustua jopa suomalaiseen lelu historiaan, kuin myös upeaan puutarhaan, jota koristaa kymmenet hedelmäpuut.

Talo on rakennettu  AKarjalaisia talomalleja mukaillen ja se kertookin siitä, miten paljon Karjala Aira Samulinille merkitsee. Aira joutui sodan loputtua jättämään kotinsa monien muiden evakoiden tavoin, ja siksi hän onkin päättänyt kunnioittaa koitipaikkansa, sekä kotitalonsa muistoa Hyrsylänmutkalla, jonne vieraat ovat aina tervetulleita. Talo ja koko sen pihapiiri on aivan valloittava kokonaisuus, jossa kohtaavat historia, elämäniloinen asenne ja taide sulassa sovussa. Vierailija saa myös tilaisuuden tutustua Miina Äkkijyrkän taiteeseen Voimasonniin, joka on nähtävillä Airan tilalla.

Alkuperäinen Hyrsylänmutka sijaitsi menetetyssä Karjalassa ja Aira kertoo kokeneensa kyseisen paikan aina kodikseen, vaikka he isän työn takia joutuivatkin muuttamaan usein. Aina kuitenkin palattiin takaisin Hyrsylän Mutkaan. Aira on jopa syntynyt kyseisessä paikassa vuonna 1927, joten sillä on ehdottomasti tärkeä sija Airan elämässä ja sydämessä.

Hyrsylänmutkassa on myös järjestetty Joulumarkkinoita ja lukuisia muita tapahtumia, sillä kuten hyvin tiedämme Airalta ei virta lopu kesken, vaan hän jaksaa olla aina vain puuhaamassa jotain uutta ja innovatiivistä.

Kun saapuu vierailulle Hyrsylän mutkaan, on vastassa iloinen Arja, joka kertoo tarinoita vuosien varrelta ja omasta lapsuudestaan. Vierailijaa kierrätetään nukke- ja lelumuseossa ja pääseepä hän nauttimaan jopa pullakahvit Airan seurana. Aluetta ympäröi aivan hurmaava hedelmätarha, jonka on istuttanut Arjan ex-mies Ekku Peltomäki.

Jos siis mielenkiintoiset tarinat, elämäniloinen emäntä ja uskomaton miljöö kiinnostavat, onaika tänä syksynä suunnata kohti Hyrsylän mutkaa ja sen upeaa tunnelmaa.

post

Paikkarin torppa ja Lammin talo

Lohjalla sijaitsee Suomen kielen ja kirjallisuuden suuren vaikuttajan Elias Lönnrotin syntymäpaikka, eli Paikkarin torppa.  Elias Lönnrot syntyi siellä vuonna 1802, nelilapsiseen torppari/työläisperheeseen.

Eliaksen isä toimi räätälinä kylällä, saaden pienen toimeentulon sitä kautta. Perhe kuitenkin tuli jotenkuten toimeen ja tunnelma kodissa oli kuitenkin onnellinen ja rakastava.

Torpassa oli tupa ja myöhemmin rakennetut kamari ja eteinen. Torppa sijaitsee kauniilla paikalla Valkjärven rannalla ja siellä todella kiteytyy hyvin Suomalainen kansallismaisema. Perheessä oli yhteensä neljä lasta, joista Elias oli nuorimmainen. Elias asui kotonaan Paikkarin torpassa aina 12 ikävuoteen saakka ja tämän jälkeen hän joutui muuttamaan Tammisaareen, jossa aloitti koulunkäynnin. Elias pääsi kouluun , kun hänen isoveljensä huomasi miten paljon kirjat ja lukeminen Eliasta kiinnostivat.

Paikkarin torppaan on mahdollista halutessaan päästä tutustumaan ja katselemaan tarkemmin Suomalaisen suurmiehen kotipaikkaa. Torppa on hyvin vaatimaton ja sisältää vain muutamia itsetehtyjä huonekaluja. Paikanpäällä on jopa mahdollista nähdä kehto, jossa Elias vauvana nukkui ja aistia Lönnrotin perheen kodin tunnelmaa.

Suomen valtio osti Paikkarin torpan vuonna 1889 ja se on suojeltu ja museoitu kohde. joka on auki kesäkuukausina. Ryhmät voivat myös halutessaan varata sinne erillisen pääsyn Lohjan matkailupalvelukeskuksen kautta.

Lammin talo taas on Elias Lönnrotin vanhuudenkoti, joka sijaitsee vain neljän kilometrin päässä Paikkarin Torpasta. Lammin talo on osittain savupirtti ja osittain säätyläistalo. Lammin talo on myös suojeltu kohde ja siihenkin Suomen historiasta kiinnostuneen on mahdollista päästä tutustumaan. Talossa on edelleen aistittavissa Lönnrotin henki ja useat hänelle kuuluneet esineet kertovat omaa tarinaansa tästä Suomen kielen pelastajasta. Kun katsoo Lohjan upeaa luontoa ja kulttuurimaisemaa, on helppoa ymmärtää miksi Elias valitsi myös aikuisuuden kotinsa samalta alueelta missä syntyi. Luonto Lohjalla ja Sammatissa on kertakaikkiaan lumoavan kaunis!

Lönnrot syntyi ja kuoli Lohjalla Sammatissa ja Lohjan yllä leijuukin vahvana Lönnrotin henki. Ei siis olekkaan ihme, että Lohja ja Sammatti ovat todella ylpeitä omasta pojastaan, joka niin suurelta osin vaikutti sekä Suomen kieleen, kirjallisuuteen kuin lääketieteeseenkin. Voi vain kysyä missä jamassa Suomi ja Suomen kieli olisivat ilman tätä nerokasta ja ahkeraa miestä?

lammin talo

post

Lohjalla sattuu ja tapahtuu!

Lohja kuulostaa monien mielestä varmaankin tylsälle paikalle, mutta nämä henkilöt eivät varmastikaan tiedä kaikkea mitä Lohjalla on vuosien mittaan tapahtunut!

Moniko meistä on kuullut esimerkiksi suuresta kissakalasta, joka Pentti Jormakkala pyydysti vuonna 1981 Lohjan edustalla olevasta vesistöstä. Kissakala oli niin suuri, että sitä nostamaan piti hälyttää Lohjan VPK, ja heilläkin meinasi kalusto loppua kesken tässä projektissa. Oli ja on tänäkin päivänä täysi mysteeri, miten kissakala oli eksynyt Lohjan vesistöön?

Kissakala ei oikeastaan ole mitään, kun kuulee seuraavan tapahtuman Lohjalta. K-Kaupan Marja-Liisa ja naapuripitäjän nimismies pitivät salasuhdetta keskenään yhteensä 9 vuoden ajan, kunnes selvisi, että Marja-Liisa oli oikeasti KGB agentti kylmänsodan ajoilta, kukaan ei vain ollut muistanut ilmoittaa tälle innokkaalle salaiselle agentille työsuhteen päättymisestä. Joka tapauksessa Marja-Liisa ja nimismies menivät naimisiin, tosin Marja-Liisan oikea nimi olikin Oksana.

Uutta Lohjan kirjastoa suunniteltaessa ja vanhoja kirjoja pois heitettäessä, kävi ilmi, että yhden vanhan ja kuluneen kirjan sivut oli sidottu seteleistä. Nämä setelit olivat vanhoja Suomen markkoja ja asialla oli ollut Lohjan pihein pappa Mauri, myöhemmin näitä kätköjä löydettiin ympäri Lohjaa eri paikoista ja siitä tulikin Lohjalainen urheilulaji seuraavaksi 10 vuodeksi, nimeltään, “etsi Maurin rahat”. Kaikki jotka ovat käyneet koulunsa Lohjalla 1970-luvulla muistavat varmasti tämän kaikkien rakastaman urheilulajin, jossa loppujen lopuksi käytiin jopa piirimestaruuskilpailuja.

Lohjalla asuu myös muutamia kuuluisuuksia, mutta asia mitä moni ei tiedä, on se, että nämä kuuluisuudet asuvat kaikki samassa talossa Lohjan reunamilla. He ovat omakustanteisesti rakentaneet itselleen Big Brother taloa muistuttavan kommuunin, jossa asuvat ja kuvaavat itse kaiken tapahtuvan. Kerran kuukaudessa he järjestävät sitten kaikille Lohjalaisille ilmaisen tapahtuman, jossa esitetään aina isolta ulko screeniltä edellisen kuukauden editoitu materiaali.

Mielenkiintoisin tarinoista on kuitenkin legenda, jonka mukaan Lohja on syntynyt siitä, kun metsään eksynyt marjastaja pariskunta tapasi toisen pariskunnan (he olivat tosin sienestäjiä) ja päättivät yhdessä rakentaa majapaikan. Loppujen lopuksi kävi niin että olo majapaikassa venyi venymistään ja marjastajapariskunnan nainen huomasi vieläpä olevansa raskaana. Nämä neljä eksynyttä päättivät jäädä asumaan majapaikkaansa, keskelle metsää. Pikku hiljaaa kylä kasvoi ja populaatiota tuli lisää, kun joku marjastaja, sienestäjä tai metsästäjä eksyi pois normaalilta reitiltään.Pikkuhiljaa Lohja kasvoi näiden eksyneiden ihmisten avulla suhteellisen suureksi ja elinvoimaiseksi kyläksi, jossa oli ammattimiehiä ja naisia joka lähtöön.

Sienestäjä pariskunnan mies oli tiennyt tämän kokoajan, mutta oli halunnut pitää tiedon itsellään, koska viihtyi siellä niin hyvin. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että kaikki neljä ja heidän lukuisat jälkeläisensä päättivät jäädä asumaan kyseiselle paikalle ja antoivat paikalle nimen Lohja, joka sen aikaisessa suomenkielessä tarkoitti sukua. Mikä olisikaan ollut parempi nimi tuolle pikku kylälle, jossa kaikki tunsivat toisensa ja olivat pikkuhiljaa muotoutuneet kuin yhdeksi suureksi suvuksi!

post

Lohjan tunnelma

Tiedättekös, mikään ei voita Lohjalla vallitsevaa tunnelmaa. Kesäiltaisin lapset hyppivät laiturilta järveen, ja aikuiset istuskelevat nuotion äärellä, järven rannalla.  Lohjassa on jotakin hyvin idyllistä. Se on minulle aina ollut se koti, mutta se ei toki ole ainoa asia, mikä Lohjan pienestä kaupungista tekee idyllisen ja ihanan.

Lohja on kaupunki, joka edustaa Eteläistä Suomea juuri oikealla tavalla. Se on aito oikea etelä-suomalainen kaupunki. Lohjalta ei puutu mitään, eikä siellä ole mitään liikaa. Kesällä mökkiläiset valtaavat Lohjan perheineen, mutta silti ihmisvilinä ei ylly liian kovaksi. Lohjasta tulee vain hieman eläväisempi, kuin mitä se on talvisin.

Lohjalla on niin paljon nähtävää, vaikka sitä ei moni uskoisi. Se joka sanoo, että Lohjalla ei ole nähtävää, ei ole luultavasti koskaan nähnyt puoliakaan, mitä Lohjalla on annettavana. Upean kaunis luonto, on vain yksi asia, joka Lohjalla on nähtävä. Siihenkin tutustuessa saa kulumaan päiviä, ellei viikkoja. Luonnossa voi kävellä, uida, meloa, harrastaa vuorikiipeilyä, tai vaikka mitä muuta. Lohjalla vallitsee tunnelma, jota ei voita mikään! Tunnelma on yhtä aikaa ihanan kupliva, ja rauhallinen. Jokin Lohjan kesäilloissa kutsuu luokseen. Ilmassa on lähes maaginen tuoksu, joka korostuu entisestään, sillä yön kosteus alkaa lankeamaan pikku hiljaa. Mikään ei voita Lohjalla lomailua, etenkään kesällä, kun samalla kaikki palvelut ovat lähellä, mutta kukaan ei pääse häiritsemään rauhaasi.

post

Lohjan rautakautinen hautausmaa

Lohjalla sijaitsee todella mielenkiintoinen retkikohde, joka on niinkin vanha kuin 500-200eKr. Kyseessä on rautakautinen hautausmaa, joka on antanut leposijan vainajilleen jo todella pitkän ajan. Tunnelma kalmistossa on todella rauhoittava ja vanhat puut suorastaan huokuvat rauhaa ja humisevat tuulessa rauhoittavasti. Ei voi olla ajattelematta, kuinka kaunis ja tyyni hautapaikka tämä on ja voi vain kuvitella sen ikiunen tyyneyttä, missä nämä vainajat lepäävät. Vaikka alueen haudat ovatkin ikänsä vuoksi hiukkasen ränsistyneitä, ei se estä tuntemasta suurta kunnioitusta tätä paikkaa ja sinne haudattuja ihmisiä kohtaan. Tämä kyseinen kalmisto pistää miettimään ja rauhoittumaan, nykyajan hektisessä maailmassa, ja se on meille monelle varmasti todella tarpeen.

Rautakautiset haudat ovat kiviröykkiöitä, jotka ovat rakenteettomia. Hautaustapa oli rautakauden suomessa suhteellisen vaatimaton, mutta kuitenkin haluttiin kunnioittaa vanajia rakentamalla heille jonkinlainen muistomerkki päällekkäin ladotuista kivistä. Tärkeämpää tuohon aikaan olikin se, mitä vainajalle laitettiin mukaan hautaan. Lohjan muisnaishaudoista on löydetty mm. saviastiapaloja ja rannekoru. Tämä kalmisto, kuten useat muutkin rautakauden kalmistoista, on sijainnut suhteellisen lähellä asutusta. Hautoihin oli todellakin rautakaudella tapana laittaa mukaan vainajalle tärkeitä esineitä ja esimerkiksi ruokaa. Jotkut keraamiset tai rautaiset esineet ovat säilyneet tähän päivään saakka, mutta harmillisen usein orgaanisista materiaaleista tehdyt esineet ovat ehtineet tuhoutua vuosien saatossa.

Kuitenkin nämä haudat ja niistä löytyneet esineet pystyvät kertomaan meille paljon rautakauden ihmisten elämästä ja tavoista Lohjan alueella. Ehkäpä elämä ei kuitenkaan ole eronnut omastamme niin paljon kuin voisimme kuvitella, vaan on pitänyt sisällään samoja iloja ja murheita kuin meilläkin on. Jokatapauksessa alueella on todella mielenkiintoista kuljeskella ja aistia siitä huokuvaa rauhaa ja tyyneyttä.

 

post

Etelä-Suomen kesäkaupunki

Lohja on aina, kuten tänäkin kesänä, pääkaupunkiseudun asukkaiden ykköspaikka. Helsingissä asuvat perheet pakenevat viikonloppuisin kauniille kesämökeilleen Lohjalle. Tämä kesäparatiisi sijaitsee vain noin 60 kilometrin päässä Helsingissä, joten Lohjalle hurauttaa autolla, helposti alle tunnissa. Pääkaupunkiseudulla asuvien kesäasuntoja on Lohjalla yli 4200. Sille on syynsä. Lohjalle ei ole ainoastaan lyhyt matka, vaan se on suorastaan täydellinen paikka kesämökille, kaikin puolin. Lohjan kaupunki ei ole mahdottoman pieni, sieltä löytyy paljon tekemistä, etenkin kesän aikana, kun mökkiläisiä tulee paikkakunnalle paljon. Lohja on kuitenkin tarpeeksi pieni, siten että siellä ollessa, pystyy helposti rentoutumaan, ja ottamaan aikaa itselle, kun tavallisesti asuu kaupungin vilinässä.

Lohja saattaa olla paikkana paras pääkaupunkiseudun asukkaille, juuri siksi, että monet kaupunkilaiset ovat liian tottuneita kaupunkilaiseen elämään, eivätkä halua mökinkään sijaitsevan keskellä ei mitään. Jos haaveilet mökistä Lohjalla, kannattaa varautua siihen, että joudut maksamaan paljon sijannista. Lohjan kesämökit ovat haluttuja, ja itse rakentaminen ei onnistu helposti, sillä rakennuslupaa Lohjalle on vaikea saada, enää nykyään. Etenkin järvien rannat, ovat Lohjalla jo todella tiheään rakennettuja.

Kesäisessä Lohjan kaupungissa on aina paljon tekemistä. Suuntaa ostamaan herkkuja Lohjan torille, järjestä piknik jollain kauniiden järvien rannoista, tai mene vaikka kesäteatteriin! Lohjalla on muutama eri kesäteattereita, joten voit varmasti löytää niistä sopivan näytelmän sinunkin makuusi. Esimerkiksi VisitLohja nettisivu on hyvä paikka etsiä ajankohtaisia tapahtumia Lohjan kesäpäiviin.

Lohjan harrastusmahdollisuudet

Moikka, toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava viikko. Minulla ainakin on, olemme aktiivisesti etsineet taloja Lohjalta, ja harkinneet myös oman talon rakentamista paikkakunnalle. Sen myötä eräänä päivänä tällä viikolla, tulin ajatelleeksi Lohjan harrastusmahdollisuuksia. Minä, ja vaimoni tykätään harrastaa kaikenlaista, muun muassa juoksu, ja kamppailulajit kuuluvat harrastuksiimme urheilun puolelta. Olisi myös mielenkiintoista aloittaa joku uusi harrastus hänen kanssaan, tai vielä parempaa, koko perheen voimin. Lapsemmeki harrastavat ratsastusta, ja jalkapalloa, sekä sirkuskoulua, tällä hetkellä. Toivon tietysti, että he saisivat jatkaa rakkaita harrastuksiaan sittenkin, kun muutamme. Sen vuoksi päädyin tutkiskelemaan, millaisia harrastusmahdollisuuksia Lohjalla on tarjottavanaan. Hyväthän ne mahdollisuudet paljastuivat olemaan. Se saattaa johtua siitä, että Lohjalla asuu niin paljon lapsiperheitä, että harrastajiakin riittää, jokaisessa lajissa. Jos jotain ei löydy Lohjalta, niin aina voi lähteä Helsinkiinkin. Esimerkiksi harrastus, joka on vain kerran viikossa, voi ihan hyvin olla pienen ajomatkankin päässä. Etenkin siinä tapauksessa, että lähempää ei löydy juuri sen lajin harrastusmahdollisuutta.

Harrastukset ovat, niin lapsille kuin aikuisillekin, kovin tärkeitä. Ainakin itselle ne ovat suoranainen henkireikä arjen keskellä. Samalla saa liikuntaa, ja omaa aikaa, taikka sitten pääsen tapaamaan kavereita. Esimerkiksi sulkapalloa pelaan hyvän ystäväni Markuksen kanssa. Tapaamme joka Torstai-iltana sulkapallokentän reunalla, ja pelaamme yhdessä muutaman erän. On hauskaa, että on joku, kelle pääsee purkamaan sydäntään samalla, kun hikoilee arjen stressiä pois, liikkumalla. Viikonloppu onkin sitten lasten harrastusten aikaa, sillä pojalla on jalkapalloharjoituksia, ja pelejä. Tytöllä taas ratsastusta, ja myös ratsastuskilpailuja. Kaikkialle pitää ehtiä, joten viikonloppumme vaativat hieman suunnittelua. Elän kuitenkin todella paljon lapsilleni, ja haluan, että he pääsevät harrastamaan kaikkea mahdollista, joten minua ei ollenkaan haittaa, että viikonloppumme menevät lasten kanssa.

post

Muutto Lohjalle?

Moni rakkaista lapsuudenystävistäni asuu Lohjalla, samoin kuin paljon sukuanikin. Sen vuoksi olemme perheeni kanssa harkinneet Lohjalle muuttoa. Asumme tällä hetkellä vuokralla Helsingissä, ja etsimme omaa taloa. Lohjalle muutto houkuttelisi sen vuoksi, että kiinteistöt ovat siellä halpoja, lapsille olisi aina hoitajia valmiina, ja Lohja sijaitsee vielä kuitenkin hyvin lähellä Helsinkiä. Kummankaan, minun, tai vaimoni, ei tarvitsisi vaihtaa työpaikkaa. Kaipaan myös Lohjan kauniisiin maisemiin, ja haluaisin kovasti, että omat lapseni saisivat kasvaa samoissa maisemissa, joissa minä olen itse saanut kasvaa. Voit lukea lisää Lohjan kauniista luonnosta, aiemmasta tekstistämme.

Olemme hieman tarkkailleet Lohjan asuntomarkkinoita, ja ne näyttävät olevan hyvällä mallilla. Ainakin paljon paremmalla, kuin Helsingin kaupungin sisällä. Emme ole puolen vuoden aikana käyneet katsomassa kuin kahta taloa Helsingissä, joista kumpikaan ei oikeastaan vakuuttanut meitä niin paljoa, että olisimme halunneet jättää tarjouksen talosta. Sen takia päädyimme siihen ratkaisuun, että etsimme jotain myös Helsingin ulkopuolelta, mutta emme halua muuttaa esimerkiksi Vantaalle tai Espooseen, sillä ne ovat omasta mielestäni kuin Helsingin epämiellyttäviä lähiöitä, joissa ei itsessään ole paljon mitään. Jos kerran lähden Helsingistä, niin haluan kyllä muutakin. Sen vuoksi päädyimme Lohjaan. Se on kaikin puolin oiva vaihtoehto meille, kaikkine hyvine puolineen. Myös sukulaiseni ovat innoissaan siitä, että olemme alkaneet etsiä taloa Lohjalta. Emme tietenkään aio sulkea Helsinkiä kokonaan pois laskuista, jos oikea talo sattuu kohdalle, mutta laajennamme reviiriämme.

 

Rantakävely Lohjalla

Tällä kertaa jatkamme samalla aiheella, kuin viimeksi, eli matkakokemuksilla Lohjalta. Minulle Lohja on aina ollut yksi lempikaupungeista, ja etenkin kesällä siellä on tullut vietettyä paljon aikaa, sillä mummolani on Lohjalla. Kesäisin kaupunki on ehdottomasti parhaimmillaan. Kova luontomatkailija kun olen, lähdin kerran kävelemään kauniille kävelyreitille, joka kulkee Lohjan rantoja pitkin. Reitin varrelle vastaani tuli kaikenlaista, mutta ennen kaikkea näin Suomen kauneimpia järvimaisemia yhden kävelylenkin aikana.

Reitti alkaa Lohjan Matkailupalvelukeskuksen edestä, josta lähdin kävelemään Lohjan museon luo, joka itsessään jo kaunis nähtävyys, ja vanha sellainen. Lohjan museoalueella sijaitsee myös muun muassa Suomen kolmanneksi vanhin kalkkikaivos, josta on louhittu kalkkikiveä jo yli 100 vuoden ajan. Museoiden luota lähdin kohti Moision rantaa, ja kun lämmin kesäpäivä oli kyseessä, pulahdin uimaan virkistävän viileään veteen. Moisionlahden rannalla on aina ollut aina aivan erityisen laaja lintulajisto, jota on upeaa ihailla, samalla kun käy rannalla tai vaikka uimassa. Rannalta suuntasin kohti Törmän avolouhosta, joka sijaitsee Moisionlahden takana, ja on siten sopivasti matkan varrella.

Seuraavana kohteenani oli upea Hiidensalmi, joka on aivan erityisen kaunista aluetta. Nautin toden teolla Hiidensalmen maisemista, ehkä eniten koko reitistä, joka on kokonaisuudessaan kaunis. Järven rannalla on ihanaa vain istuskella, ja katsella mieltä ylistäviä maisemia. Siitä kävelin eteenpäin reitin varrella. Vastaani tuli useita kivoja kohteita, kuten Kiviniemenranta, josta suunnistin kohti Aurlahden rantaa, kulkien Pitkäniemen tehdasalueen lävitse. Aurlahden rannassa päätin osallistua rantalentopallon peluuseen, sillä sattumoisin muutama lapsuudenystäväni pelaamassa lentistä. Oli kyllä erittäin mukava yllätys tavata kavereita monen vuoden jälkeen. Pelailtiin, ja rupateltiin siinä hetki yhdessä, minkä vuoksi Lenkkini hieman hidastui alkuperäiseen aikatauluun nähden. Oli kuitenkin sen arvoista, joten ei haitannut yhtään.

Aurlahdelta kävelin kohti Porlaa, joka osoittautui oikeinkin kauniiksi alueeksi, ja en ollutkaan ennen siellä piipahtanut. Porlassa sijaitsee lampiviljelylaitos, joka on perustettu jo vuonna 1919, Hugo Laguksen toimesta. Se oli ihan mukava nähtävyys. Porlasta seuraavana vastaani tuli pieni uimaranta, joka on loistava paikka, sillä se sijaitsee sen verran syrjässä, että kaikki eivät eksy sinne. Rannassa on myös ihana hiekkapohja. Kävin vielä juomassa iltakahvit kesäravintola Villa Haikarissa, jonka jälkeen reittini päättyi Liessaareen, jossa mummolanikin sijaitsee. Täydellinen kävely siis, sillä Liessaari on minulle todella rakas paikka, ja saavuin sinne juuri auriingonlaskun aikaan. Sen jälkeen menin mummolleni kyläilemään, ja hän paistoi lettuja. Täytyy sanoa, että oli suorastaan loistava päivä. Täydellinen, ettenkö sanoisi. Mummonikin oli oikein onnellinen nähdessään minut pitkästä aikaa, ja pelasimme lettujen syönnin lomassa hieman korttia. Ruostuneeksi päässeet taidot tulivat taas esiin.